Kortteja, koruja ja kakkuja; pieniä kädentaitoja ja elämää... Minuun voi myös ottaa yhteyttä sähköpostilla, jos tekemäni tuotteet kiinnostavat. Minulla on toiminimi TaavaNainen 1970745-2, jonka puitteissa myyn tuotteita. Pidän myös askartelukursseja kotonani tai Lahdessa. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaani.
Jos ei muuten, niin ainakin postien myötä on ollut loistava päivä tänään... Ensin tuli Hilulta kortti, jolla hän antoi hyvän kiertää, alkuunpanijana Miijja. Kiitos Hilkka!!!
Ja sitten näitä olen hiukan tässä odotelut...vaan parisen viikkoa, arvaatteko mitä viikonloppuna saatan tehdä?
Ja vielä tämä, kun vanha Moulinex sanoi itsensä irti maanantaina, joskaan ei se koskaan ikään hyvä ollutkaan ja nyt päätin repäistä
Mutta eipä ole postireissu ennen ollut näinkin työlästä tai kallista... multa meni taas rengas rikki. Niin me sitten Riiviön ja sen kaverin kanssa vaihdettiin vararengasta alle ja käytiin ostamassa uusi, kun rikki mennyttä ei voinut korjata. Kun kaikista huonoistakin asioista pitää löytää ne hyvät puolet, niin onneksi oli pakkasta, puhdasta lunta ja aurinko paistoi. Ei mua varsinaisesti olisi kiinnostanut missään loskassa olla polvillaan renkaan takia.
Mutta jos nyt vihdoin pääsisi laittamaan taikinan pyörimään, ihan vaan pientä testausta ,-D
Ainakin itse olen osallistunut todella vähän hautajaisiin, meidän suht iso suku äidin puolelta on varsin pitkäikäistä ja tähän ikään mennessä olen ollut vain lapsena hautajaisissa, äidin isän 1979 ja isän äidin 1984. Varsinaisesti hautajaisten kulku oli minulle hiukan epäselvää, siis muistot lapsuudesta eivät juuri järjestelyjä auttanut.
Mummo oli veteraani, joten myös veteraanilippu oli tuotu paikalle ja hautakiveen laitettavaksi saimme Tammenlehvä-merkin.
Hautakumpu, joskin kukat laskettiin jo kirkossa ja kummulle ne vaan aseteltiin. Mummo haudattiin papan viereen.
Vanhempieni ja veljeni kukkalaite
Minun ja Riiviön kukat
ja tarjoilut olivat minun vastuullani, mutta kuvia en ehtinyt tämän enempää ottaa. Meillä toki oli lihakeittoa, leipää, juustoa, täytekakkua, maustekakkua, pullaa, kotikaljaa, mehua, kahvia, teetä jne. Muistotilaisuudessa oli vain lähimmät eli 60 henkeä.
Kyllä nyt on kaikki kaverit kutoneet mulle kaikkea kivaa, kun itse en kykene, ihanaa!!! Nämäkin töppöset sain jo viime viikolla ja on jäänyt vaan kuvaamatta, kun ne on aina jalassa, mutta mun rotusääriä ei passaa samaan kuvaan tällätä.
Näitä siis kaksin kappalein, mutta toinen on tietty jalassa ja näillä pakkasilla (vaikkei just nyt paljon olekkaan), niin en mielelläni pois jalasta ota, en edes hetkeksi. Kiitos Piia!!!
Kaverit tietää, ettei kutominen meikältä enää onnistu, joten näitä villaisia juttja tulee aika ajoin, ihanaa!!
Minna on tehnyt mulle tällaiset lämmikkeet, joista jää sormet kokonaan vapaiksi, aivan ihanat. Näistä tosin jätettiin Minnan suosimat kukkaset pois... ne ei ihan ole mun makuun ;-D
Tosin samaan syssyyn Minna ilmoitti muuttavansa Englantiin 5 viikon päästä ja että muuten on kova paikka, niin hassulta kuin se tuntuukin. Yllätin Jehkonkin, mutta eihän sitä tylsä saa olla.
Talvi ilman villasukkia ei ole mitään ja nyt tänä talvena en ole itse kyennyt kutomaan mitään. Muistatteko kuitenkin tämän korun? Korun sain valmiiksi paljon nopeammin kuin Ulrica meidän sukat, mutta tänään saatiin Riiviön kanssa samanlaiset sukat.
Päälimmäiset on pienemmät ja ne on minulle. Ei riitä, että Riiivö on kasvanut 5 cm mun ohi, sillä on isompi jalkakin ;-D
Näin jouluna on tapana ollut katsella autoilevia pukkeja, kun niitä meidän kulmilla liikkuu tosi paljon. On nähty pukkeja vaikka minkälaisia, mutta kaksin kappalein samassa autossa ei sentään ennen tätä joulua.
Nyt blogini hiljenee joulun viettoon, on aika levätä hetki ja valmistautua uusiin koitoksiin tai vaikka vanhoihinkin, mutta uusin voimin ainakin.
Haluan kuitenkin kiittää kaikkia niistä kaikista ihanista joulukorteista, joita posti on meille kantanut paljon tämän ja viime viikon aikana ja toivottaa Hyvää Joulua!!
Kun aiemmin tein tilauksen Helmikeskukseen, en mitään arvontaa huomannut... tosin en aina edes halua niihin osallistua, kun todellakin jokusen kerran olen kuullut etten saa osallistua.
Nyt posti toi tällaisen paketin, kun olin saanut voittoarvan.
Olen menossa tänään Svenska Teaterniin Kummit ry:n Joulu Mielelle -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonne voitin lipun työpaikkani arvonnasta, johon en edes tiennyt osallistuvani. Kyseessä on avec-lippu ja alunperin olin Riiviön kanssa menossa, mutta nyt Riiviö sairastaa jälleen. Hiukan teki tiukkaa saada seuraa näin lyhyellä varoitusajalla, varsinkin joulun alla, mutta Cami pelasti tilanteen.
Pieni pysähdys joulukiireen keskellä ei liene huono teillekään, MTV3 klo 20 alkaen.
Käytiin Riiviön kanssa katsomassa ennakkonäytös Neil Hardwickin musiikkielokuvasta Jos rakastat.
En tietty mikään kriitikko ole, mutta kun muistaa lapsuudesta niitä Hardwickin hyviä huumoripläjäyksiä, kuten Tankki täyteen ja Reinikainen (joille mä jaksan nauraa aina) niin odotin kieltämättä pääseväni myös tässä nauramaan, mutta ikäväkseni en. Tosin Hardwick toimikin ohjaajana eikä käsikirjoittajana. Kuitenkin hyviä biisejä, jotka veivät tarinaa eteenpäin, niin ei huono.
Tänään sain yllättävää postia... mutta ehkäpä siksi se saikin minut niin hyvälle tuulelle.
Valittelin aiemmin, ettei meidän Tiimarissa ollut enää käyttämiäni sädekehiä prismaenkeleille ja jouduin vaihtamaan toisiin. No, Minnanpa Tiimarissa oli kyseisiä häätarvikkeita myös näin talviaikaan ja hän lähetti niitä minulle. Kyllä ihmisilä on vielä hyvä tahto, vaikka välillä ei siltä tunnu.
Siispä suuret kiitokset, ne tulivat tarpeeseen ja saivat mut hymyilemään pitkäksi aikaa. Täytyy kyllä nyt sanoa, että Minnoja on sen verran monta, etten tiedä ihan tarkkaan kuka niistä mahdat olla... postileimakaan ei paljasta, joten en tämän kummemmin voi asiasta kiittää, vaikka senkin mieluusti olisin tehnyt.
Oltiin äsken Riiviön kanssa Teatterikorkeakoulussa katsomassa Joulu menee Piparix III -musiikkiesitystä. Loistavaa viihdettä ja mahtavia joululauluja.
Oltiin paikalla hyvissä ajoin, se on se mun eturivin parkkipaikan salaisuus ja käytiin Valtsussa siinä lähellä, kukkakauppaa ei ihan nurkalla nähtykään. Ostin sitten piparkakkutalon Ushmalle lahjukseksi... jos siis menee pipariksi, niin onpahan edes tarpeet ;-D
Kiitokset kaikille esiintyjille ja erityisesti Ushmalle, joka kutsui meidät paikalle.
Seuraava kulttuuripläjäys meidän perheen kohdalla on tietty tuon hannu hanhen ansiosta Jos rakastat, jonne Riiviö meni voittamaan liput.
Olen hirveän huono lukemaan sanomalehteä, en tilaa sitä kotiini, koska en jaksa kantaa lehtiä roskiin ja netissäkin selaaminen jää lähinnä otsikoihin. Kuitenkin olen pitänyt erityisesti näistä maanantaisin julkaistuista Erikoinen tapaus -jutuista, joita lehdessä on julkaistu. Ehkäpä viehätys juttuihin on ollut se, että tilannekomiikka on minusta usein se hauskin.
Nyt kuitenkin sain ikäväkseni lukea, että palstan pitäjä jää eläkkeelle ja näin ollen myös Erikoiset tapaukset loppuvat. Harmillista, mutta ehkäpä tilalle tulee jotain lähes yhtä viihdyttävää.
Toinen hiukan iloisempi asia tälle aamulla... meillä on satanut lunta. Tosin onhan se sulanut jo maasta pois, mutta autojen katoilla on ja puiden oksilla. Mä olen ehdottomasti talvi-ihminen, kaipaan lunta ja pientä pakkasta. Talvirenkaatkin vaihdatin jo viime torstaina.
Mä myönnän etten ole varsinaisesti kynttiläihminen, tykkään polttaa kynttilöitä vaan talvella ja mielellään nekin ulkona, lähinnä mökillä tai Mammalla. Kauniita somistuksia ja asetelmia kuitenkin löytyy ja olen minäkin niitä Mammalle ostanut useampaa erilaista, kuten tälläkin kertaa.
Eilispäivä oli niin täynnä tohinaa, että kuvia ei juuri pysähdytty ottamaan, enkä minäkään sitten vieraista, mutta kiva kuitenkin, että tulitte paikalle. Esittelypöydästä otin parikin kuvaa, salamalla
ja ilman
Sen verran täytyy sanoa, että Jehko kyllä osaa hommansa ;-D
Tänään jatkuu uudet kujeet, joten palaan eiliseen ja tähän päivään illalla...
Joskus testit ovat hauskoja, varsinkin jos niissä on totuuden siemen ;-D Tällä testilla osallistuin miljoonan plussapisteen arvontaan ja tulos on tässä :
"Jos se on kuollut, sen voi syödä"
Olet synnynnäinen lihansyöjä, ja siksi paistuvan lihan tuoksu on taivaallisinta mitä tiedät. Kesä on ominta aikaasi, sillä mikään ei ole tyydyttävämpää kuin grillaaminen ilman paitaa. Talvisin syöt mielelläsi ruokaa, joka etäisesti muistuttaa grilliruokaa. Olet yksinkertainen tyyppi ja pidät yksinkertaisista asioista: ruokailuun pitää riittää kädet ja veitsi. Ainoa asia, jonka parissa suostut näpertelemään, on maustaminen. Menet fiiliksen mukaan; ripaus sitä ja hyppysellinen tätä. Olipa kyse kokkaamisesta tai elämästä yleensä, sinä olet ihan omaa luokkaasi.
Esikuva
Esikuvasi on Tarzan.
Lempiruoka koulussa
Lempiruokaasi koulussa olivat merimiespihvit.
Suosikkisäilyke
Sikanauta eli nötkötti on ehdoton suosikkisäilykkeesi. Lisäksi kaapissasi on aina pekonia, sinappia ja kapriksia.
Salainen pahe
Salainen paheesi on, että haluaisit syödä oravan. Sinulla on sitä varten jo sopiva katajanmarjainen mausteseoskin.
Ihan kaikkea en allekirjoita, kuten tuota oravaa, mutta lihansyöjä olen kyllä. Riiviö taas ei pidä lihasta, niin Mamma on pelastava enkeli... siellä saan pihvejä. Kotona liha on vaan kanaa. Tämä siis sai minut hymyilemään.
Alkaa illat pimenemään ja ehkäpä minäkin saan kynttiläni kaivettua esiin... edes parvekkeelle...
Jehkotar toimii kynttiläkutsuillani esittelijänä, joten sehän tässä suurin syy on... saada Jehko kylään ;-D
Mutta jos kutsut kiinnostaa ja haluatte nähdä Jehkon työminän, niin meiliä vaan mulle päin ja olette kaikki tervetulleita. Haluan kuitenkin väkimäärän tietää, että tiedän varautua kahviin ja pullaan. Torstaina siis nähdään!!
Siis en jaksa ymmärtää, että miksi nykyisiä kodinkoneita ei tehdä kestämään. Ei pistäisikään niin vihaksi, jos ne kestäisi edes takuuajan loppuun ja hiukan yli, mutta ettei ne kestä kuin muutaman viikon, niin silloin pinna palaa. Ostin meinaan uuden digiboxin 4.9. ja jo se tänään sitten hajosi. Se käynnistyy ja sammuu, käynnistyy ja sammuu. Ei ehdi tehdä siinä välissä mitään eikä auttanut, vaikka otin seinästäkin pois vähäksi aikaa.
Mä vielä jaksaisin yrittää ymmärtää, jos saisin vietyä boxin johonkin tähän lähelle, mutta vaikka kuinka asutaan kaupungissa, niin mun täytyy lähteä Sanomataloon boxi viemään ja mulla on sinne matkaa 20 km. Eli vihaksi pistää se, että mä menen paikalle, ne sanoo, että korjataan pari päivää ja ilmoitetaan kun voit tulla hakemaan pois. Väliajaksi saan jonkin tavallisen boxin, johon ei voi tallentaa.
Mahtaavat huomen aamulla yllättyä, ku mä haluan kokonaan uuden koneen enkä ala ajelemaan huvikseen 80 km, kun kone on vasta 18 päivää ollut käytössä.
Edit. Vissiin sen verran kiukkuisen oloisena painelin Welholle, että eivät alkaneet edes ryppyilemään. Ilmoitin meinaan heti ensi sanoikseni, että reilu 2 viikkoa vanha kone ja nyt rikki, joten tulin uutta hakemaan ,-D Sain uuden koneen, mutta vielä en ole sitä seinään laittanut... jätän Riiivölle, kun sehän sitä enemmän tarvitseekin.
Sen lisäksi, että tänään on Riiviön virallinen syntymäpäivä ja hän täyttää 14 vuotta, on blogini aloittamisesta tullut myös 3 vuotta.
Kuitenkaan tätä ei sen kummemmin juhlita, ei edes kilpailun merkeissä, kun ei laskurikaan hätyyttele tasalukua.
Tämä aika on kuitenkin ollut aivan uskomatonta... kuinka monta uutta kaveria on löytynyt matkan varrelta, mihin kaikkialle on rakas harrastus minua vienyt ja mihin mahdollisesti vielä ehditään... Enpä olisi uskonut 3 vuotta sitten, että blogin aloittaminen johtaa... askartelukirppiksen vuosittaiseen järjestämiseen, Leimailutaivaaseen, leimailukursseihin, messuille demoilemaan jne.
Mutta tässä ollaan ja vauhti sen kuin kovenee... Mitäs seuraavaksi??
Sain tänään Vuodatuksen Tuomakselta sähköpostia, kuten varmaan moni muukin... Viesti menee näin:
Heippa!
Vuodatus.net -palvelun kasvu on ollut pitkälti suosittelupohjaista ja ihmiset ovat innostuneet perustamaan blogeja luettuaan muita Vuodatuksessa olevia blogeja. Tästä johtuen haluankin palkita suosituimpia bloggaajia kiitoksena tästä.
Blogisi "TaavaNainen ja Riiviö" oli yksi kesän top-10 suosituimmista blogeista, ja tästä hyvästä saat halutessasi ilmaisen verkkotunnuksen (.com,.org.,.net) blogillesi. Verkkotunnuksen avulla saat siis oman osoitteen blogillesi (esim.minunblogini.com), ja se on aina voimassa vuoden kerrallaan. Vanha osoitteesi jatkaa toiminassa ja siitä kävijät ohjataan automaattisesti uuteen osoitteeseen.
Tänään siis on minun syntymäpäiväni ja koko viikonloppu on mennyt yhtä sun toista väkertäessä. Joskin perjantaina posti toi pari korttia, jotka avasin tänä aamuna... Näitä todellisten taitureiden kortteja on ilo katsella, kiitos Pipaiita ja Riitta.
Muut kortit lisään tähän myöhemmin, jos niitä vaikka tulee... Kutsuttuja vieraita on vielä tulossa.
Edit. 10.8. Marikan kortin löydät täältä, Sophyn taas täältä ja Raisan kortti saapui tänään, mutta sitä ei ole vielä päivitetty blogiin. Kiitoksia vaan!!
Ei siis minulla, mutta minuun liittyy kuitenkin ;-D Tänään tulee 20 vuotta siitä, kun mä aikoinani aloitin työni. En nyt tiedä onko se saavutus vai vainko laiskuutta, mutta toisinaan olen viihtynyt hyvin ja toisinaan vähän huonommin, eihän sitä aina voi olla kaikki asiat hyvin.
Meillä ei 20 vuotta palkita muuten kuin ikälisillä. 25 vuoden kohdalla on sitten "vapaapäivän" paikka, saa tarjota kahvit työkavereilleen tai lahjoittaa kahvirahat hyväntekeväisyyteen. Tosin näinä päivinä ei tiedä tuleeko enää 25 täyteen, kaikkihan on mahdollista.
Kyllä paketointi on pahinta, mitä mä tiedän. Siis jos pitäisi lahjapaperia lahjan päälle kääriä ja siksi onkin kiva, että rasioita voi tehdä aika helmposti nykyään. Muistattehan siis aiemmin tekemäni rasian koruille, joka siis muuttui matkalla Rautarouvan lahjarasiaksi?
Nyt se on siis perille vienti kunnossa... JKL täältä tullaan ,-D
Tein tuohon helmikoruun kaksi erilaista riipusta, joita voi mielialan mukaan vaihtaa. Hiukan kultaakin piti saada samaan pakettiin... olihan kulta tätini toive.
Kierreltiin vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, mielenkiintoisia pikku putiikkeja. Kuljettiin myös etanaravintolan ohi... tosin tässä vaiheessa satoi jo vettä.
Kovasta sateesta johtuen lähdettiinkin Brunbergin tehtaanmyymälään, sain muut pois vanhan kaupungin liikkeen edestä, kun halusin myös käymään AdaSissel -askartelukauppaan. Sieltä löysin yhden XCutin kuviolävistäjän, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Olen meinaan ollut varsin tyytyväinen XCut kulman pyöristäjään, se toimii hyvin paksuhkollekin kartongille, joten samaa uskon myös tästä kuvioleikkurista.
Harmi tuo sade, Porvoo on minusta vallan ihana kesäkaupunki.
Veljeni tuli viemään meidät tänään museoon, pientä lomamatkailua. Täytyy myöntää, etten niissä ole käynyt. Ensin tosin käytiin Luksus09 -näyttelyssä Erottajankatu 4:ssa, Helsingissä.
Kieltämättä kaikkia siellä näytillä olleista jutuista en olisi osannut luksuksesi valita, kuten esimerkiksi villasukat, joista kerrottiin näin: Kokeneimmallakin kutojalla menee 8 tuntia villasukkien kutomiseen, joten ne ovat luksusta. Muistakaas siis tämä, kun seuraavan kerran kiskotte villasukat jalkaan.
Siellä sai kuvata vain omaan käyttöön, joten en tänne blogiinkaan kuvia laita. Uskomatonta, kuinka isoja perheitä asui pienissä huoneissa, siis yhdessä minun makuuhuonettani pienemmässä tilassa asui äiti ja 7 lasta. Tähän verraten mun ja Riiviön 68 neliön kolmio taitaa olla luksusta...
Sain Jehkottarelta tänään blogitunnustuksen ja niin kauniilla sanoilla minua kuvasi, hiukan epäilin, että kenestä mahtaa olla kyse ;-D
Tunnustusta en kuitenkaan jatka, kun en niistä niin perusta, mutta Jehkotar sen hyvin tietää. Kiitän kuitenkin... Kiitos!
Mutta kiitosta voin myös puolestani Tarulle jakaa... mun siivoukset ja muut kotihommat sujuu loistavasti, kun puhelimessa voidaan jutella niitä näitä. Olen siis sellainen, että kaipaan juttuseuraa, että saan ajatukseni pois siitä mitä oikeasti teen. Tosin juttelisinko Tarun kanssa, jos meillä ei synkkaisi tosi hyvin yhteen... toisinaan jopa puoli kahteen.
Tänäänkin pöytälampun jalka piti ruuvata pöytään kiinni ja niin mä puhelimessa ollessani porasin reiät pöytään ja ruuvasin jalan kiinni. Tarun tärykalvot ehkä hiukan kärsi porauksesta, mutta siis jopa tämän voi tehdä puhelimessa ;-D Varsinkin, kun Veljeni joululahjaksi ostama Bluetooth handsfree mahdollistaa käsien vapauden ja kulkemisen.
Mutta siis se lopputulos on tässä...
Tietysti olisin mielelläni leikkinyt myös neitiä ja lainannut jonkun miestä tekemään tämän puolestani, mutta heinäkuu on paha, kun kaikki tutut tuntuvat olevan lomalla. Joten tämän kerran itse ;-D
Samalla tuli siivottua koko pöytätila, joten ehkäpä voisin nyt vaikka askarrella hiukan...
Kun teen reissua, seurailen bensan hintoja pitkin matkaa. Se on sellainen vaistomainen ele, kun paljon ajaa ja bensa on todellakin kallista. Eilen Ylöjärveltä lähdin kotiin päin ja Neste oil Expressillä bensan hinta 1.31 ja mulla puoli tankkia tyhjänä ja ei kun kurvasin siihen.
Yleensä en mitenkään huoltoasema uskollinen ole, vaan tankkaan joko todelliseen tarpeeseen tai ns. halpaa bensaa, mutta silti yksi yhteinen piirre tankkauksessani on; mä tankkaan aina täyteen. Sitä varten hommasin aikoinani pankkikortin, että voin tankata myös automaatilla tankin täyteen, eikä mun tarvitse laskea paljonko tankkiin mahtuu. Nyt sitten nämä Neste Oilin ihmiset ovat tehneet uuden käteistankkaamissysteemin, joka toimii kortilla. Valitset mittarilla summan, millä haluat tankata.
Eli niin eilenkin sain laskea, että mahtuuko 20 vai 40 vai laitanko jonkun muun itselleni sopivan summan, mutta tankkiä täyteen ei saa. Tässä siis tulee se bensan edullisuuden mietintä... kuinka moni maksaa liikaa, kun kaikki ei mahdukkaan tankkiin, jos ei osaa arvioida kulutusta?
Tälleen hitaana hämäläisenä kun lähtee Tamperetta kohti, niin aikaa pitää varata hiukan enemmän eli starttasin jo eilen, että takuulla ehdin perille ;-D
Pääsin la iltana ennen saunaa nauttimaan ulkoistetusta salongista jalkahoidon myötä. Siis kyllä tässä ystävyys punnitaan, kun tehdään puolin ja toisin jalkahoitoa.
Pääsi taas kaupunkilainen hauskuuttamaan "maalaisia"... tiedättekö mikä on kepukka, joka surisee ja pyörii? Juu, se on kaupunkilaisen selitys trimmeristä.
Täältä sitten aamulla jatkettiin Tampereelle, mutta siitä teen oman postauksen ,-D
Meillä on ollut tänään avoimien ovien päivä, väkeä on käynyt kuin pipoa ja lisää on luvassa. Ei sikäli, ei se minua haittaa, päin vastoin.
Lähdettiin sitten Riiviön kanssa viemään posteja laatikkoon ja samalla poikettiin Siwaan. Takaisin tullessa sanoin kotipihalla, että mulla ei ole avaimia ja eipä ollut Riiviölläkään, se luottaa että mulla aina on. Arvatkaa kuinka nolotti soittaa huoltoyhtiöön, että tulisiko joku avaamaan oven? Soittelin meinaan sinne eilen rikkoutuneesta suihkuhanasta ja ei mulla ikinä ennen ole ollut huoltoonkaan mitään asiaa, mutta siis varmaan kolmannenkin kerran tällä viikolla sinne joudun soittamaan ;-D
Ja kun olen asunut omillani 18 vuotta, niin tämä oli toinen kerta, että multa jäi avaimet kotiin. 35e, sen verran maksoi tämä tyhmyys ja sainkin vielä Mammalta kiitosta... oisit laittanut Riiviön junalla Lahteen hakemaan vara-avainta. Kieltämättä se olisi maksanut vaan 14e, mutta olisinko jaksanut odottaa 3 tuntia? Tuskin.
Meinasi vallan jäädä Sysmän kirjakyläpäivät väliin, vaikka ollaan siellä useampana kesänä käyty. Nytkin siis lähdettiin matkaan pienellä varoitusajalla... mutta eipä ne paljon olleet muuttuneet ;-D
Törmäsin paikalla yhteen tuttuunkin... jälkeen päin luin olleeni vaan liikkeisäni niin nopea, ettei muut saaneet kiinni. Tässä siis "kahvilla" Hilun kanssa
Sysmän kirpputoritkin katsastettiin
ja palokuntalaiset tulivat vastaan, kun kotiin päin lähdettiin. Kuva heijastaa auton etuikkunasta ikävästi.
ja "kahvilla" käytiin vielä Vääksyssäkin, aina joku mun seurassa juo kahvia ;-D
Lapsuusajan maisemia unohtamatta... käytiin katsastamassa Vesivehmaan lentokenttä ja siellähän oli täysi tohina päällä.
Muutamat ihmiset ovat ihmetelleet, että kuinka mä olen viitsinyt vaihtaa lomapäiviäni työpäiviin Sinellissä, joten päätin kuvien kera näyttää kuinka erilainen voi jokainen päivä olla ;-D
Tämän aamun aloitin Riiviön kanssa jo klo 8.00, vaikka Itiksen liikehän avataan klo 10.00. Meidän tehtävänä oli kasata 3 hyllyä ja ihan vaan asiakastyytyväisyyden takia mentiin ajoissa... minä ja mun ärräpäät ;-D Oltiin hyvä tiimi Riiviön kanssa, mutta ei hän silti meinaa jatkossa lähteä mun kanssa hyllyjä kasailemaan. Outo juttu!
Vähän samaan tapaan aloitin silloin viikkoni ennen taitopäiviä eli ensin kasailtiin pöydät ja hyllyt ja vasta sitten tuotiin myytävät tavarat. Tosin sen jälkeenhän sainkin leimailla muutaman päivän ihan onnessani ;-D
Tänään siis työt oli tehty klo 11 eli tänään ei ollut minun vuoroni seistä kassalla palvelemassa asiakkailta, vaikka toki sitäkin olen tehnyt pari edellistä päivää. Voitiin hiukan shoppailla töiden jälkeen ja tutkia uutuuksia, joita eilen esille laitettiin
Korunosia... aivan ihania
varsinkin nämä isot korvakorun koukut
ja nauhaa ja perhoshaaraniittejä
ja rusettejakaan ei tarvitse enää itse tehdä, jos ei halua.
Nämä siis kuvattu Itiksen Sinellissä Riiviön toimesta, en ostanut ihan kaikkia ;-D
Meidän mökiltä katsoen vastarannalta näkyy kokko, he polttavat sen joka vuosi, joten meiädän ei tarvitse ;-D
Jos nyt joku vastarannalta haluaa nähdä, niin kirjoitan tästä mökistä... onhan näitä rivissä useampi. Meilläkin vielä saunamökki ja varastot, jotka nyt ei kuvassa kunnolla näy, naapurien mökeistä puhumattakaan.
Taas olen tänäkin vuonna menossa Papperskraft-messuille Leksandiin, Ruotsiin. Minun kanssani lähtee aika moni askartelija... ja tiedän toisenkin porukan eli pienessä, 11 huoneen Hotel Leksandissa vaikuttaisi olevan 12 suomalaista. Minusta olemme siis vallan hyvin edustettuina.
Meillä ihan perinteisesti uidaan kesälomalla joka päivä, yleensä ensin aamulla ja sitten vielä illallakin. Mun herkkä hipiä ei kestä olla auringossa, palan alta aika yksikön.
Nyt sitten käytiin Kuusijärvellä uimassa ja siellä nyt sitten joka päivä käydään kääntymässä...
Hiukan kyllä sormet syyhyttää askartelemaan, mutta kaikki kamat eivät ole ihan vielä paikoillaan ja kun kaipaan seuraa järjestelyyn, niin taidan ottaa puhelun. Olen muutenkin tämän viikon aikana saanut hyvää henkeistä tukea Jehkottarelta, välillä meinaan uskon puute meinasi vaivata ,-D
Ja kun Marli kyseli, että nukunko myös askarteluhuoneessa, niin kyllä siellä on mun sänkykin... jouduin vaan jokin aika sitten antamaan periksi ja vaihtamaan 160x200 cm sängyn 120x200 cm:en. Kuvaan myöhemmin myös ovelta käsin...
Olen aloittanut tämän projektin suunnittelun jo reilu kuukausi sitten, ehkäpä jopa melkein kaksi. Perjantaina projekti eteni varausvaiheeseen ja todellinen toiminta on tänään alkanut jo klo 5.00. Tähän mennessä on vaadittu verta, hikeä ja kyyneleitä ;-D
Tämän vuoksi tulen pitämään blogissani taukoa ainakin seuraavaan Jehkottaren haasteeseen asti... joskin toivon ehtiväni saada projektini siihen malliin valmiiksi, että ehdin myös vierailevan DT-roolini saattaa kunnialla loppuun, mutta en voi luvata varmaksi.
Tavataan ensi perjantaina, toivottavasti silloin voin jo paljastaa projektini luonnetta kuvien kera. Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!
Tänään oli mun toinen vapaapäivä tässä kuussa... ja mä otin todella vapaan kannalta. Ensin aamulla klo 6.30 kuskasin Riiviön pysäkille, että hän lähti Mamman, Papan ja Enon mukana Saarenmaalle ja sitten mä kävin imuroimassa auton... huolto edessä ensi viikolla. Sitten tulinkin kotiin nukkumaan 4 tunniksi.
Herättyäni menin Marikalle ihan vähäksi aikaa... silleen, että tilataan pizzaa ja jutellaan reilu tunti mukavia... eikä mennyt kuin 5 tuntia shoppaillen ;-D jonka jälkeen Heli soitteli tulevansa meille, joten alkoikin olla aika tulla kotiin.
Jehkotar tosin epäilikin, etten saa haastekorttia heti aamusta aikaan ja oikeassa oli, pahus sentään. Mutta nyt käyn kortin kimppuun, vielähän tässä on aikaa aamuun.
Ai ja meinas unohtua... Naapurin Suskin on saanut alivuokralaisensa pullautettua tänään pihalle... 10 pisteen prinsessahan se siellä oli. Onnittelut koko perheelle... täytynee laittaa korttia työn alle tämän johdosta.
Eilinen päivä oli aikas kiireinen... ensin töissä 5-13 ja sitten Sinelliin... olin sopinut tapaavani siellä Sophyn samalla, kun haen tämän päivän korttikurssille jotain pientä. Lisäksi kävin moikkaamassa Eeppilän väkeä, jotka olivat palanneet lomaltaan. Ja vielä illaksi yksi askartelija mukaan joukkoon, eli naapurin Suskilla oli Tupperit ja mä tahdoin mukaan.
Olen aikoinani toiminut myös itse Tupperin jälleenmyyjänä, monta vuotta itse asiassa ja tuote on hyvä, mutta nyt ei millään aika enää riitä siihen. Siltä ajalta on kuitenkin loistavia muistoja, ihania ihmisiä jne.
Harmi vaan, että aika oli rajallista ja kenenkään kanssa en ehtinyt kovin juttelemaan. Puhelimen laitoin äänettömälle kutsujen ajaksi, mutta sehän soi koko illan, että pieni jono ehti kertymään, joka oli purettava sitten illan aikana ;-D
Mutta lisäksi myös posti oli muistanut mua... parilla Inkkiksen setillä nyt alkuun ;-D
Sain meinaan postia myös Päijät-Hämeen poliisilaitokselta... oli pieni kiire Simpeleen reissulla kotiin, ilta jo pitkällä ja väsytti, joten mä pääsin oikein ensi luokan kuvauskohteeksi, salama sokaisi mut oikein pidemmäksi aikaa. Joten väittäisin sitä myös liikenteen vaarantamiseksi, jos mun ylinopeuttakin ;-D Nämä tosin ihka ensimmäiset ylinopeussakot.
Siis mulla ei ole vielä niitä kaikkia Inkkiksen leimoja, vaikka sitäkin tässä viikolla jo epäiltiin... Sinellissäkin oli pari puuttuvaa, jotka korjasin talteen.
Nuo kiekurat ostin jo toiseen kertaan, kun ekat multa vietiin käsistä. Tosin en ollut niitä ehtinyt edes testaamaan.
Nyt kun leimasimet on leimattuina ja koteloissaan, niin voin minäkin lähteä pääsiäisen viettoon... Niitä tulikin sitten 6 laatikollista ja vielä säästin muutaman laatikon noita Inkadinkadon leimoja varten, mutta onneksi niitä ei tartte leimata. Laatikot voisi vaan muuten olla kivan näköiset hyllyllä ja pölytkin helpompi pyyhkiä laatikoiden päältä, kuin cd-koteloiden.
Ostin Riiviölle tällaisen paidan, mutta kyllä se enemmän minua kuvaa
Päätelkää sitten itse, että kumpi... ;-D Hyvää pääsiäistä!!
Täytynee paljastaa tuo eilinen aprillipila... en ole löytänyt sen paremmin miestä kuin lopettamassa askarteluakaan, enkä tosiaankaan varsinkaan miehen takia, kuten moni jo arvasi. Eikä siis totta toinen puolikaan...
Lisäksi en esitellyt Leimailutaivaan aamuna ketään Marikalle, Helille tai Miialle, mutta kävi kaverini Kölli meillä aamukahvilla ja auttoi kantamaan/kuljettamaan tavaroita paikan päälle. Olin siis hädissäni soittanut hänelle, että tarvitsen sun farmaria sunnuntai aamuna, tule apuun, koska olohuoneessani oli parhaimmillaan 5 television kokoista pahvilaatikkoa täynnä ennakkotilauksia ja mä en ollut edes hommannut vielä tarvikkeita kahvioon. Ei siis riittänyt Helin farmari eikä mun Punto, joten tarvittiin miestä apuun ;-D
Kölli on mun ainoa miespuolinen kaveri, jota voin pyytää apuun ilman, että kysyn lupaa hänen vaimoltaan, mutta ei meistä paria tule silti. Ollaan oltu hyviä kavereita useamman vuoden jo, joten yhdessä suunniteltiin tätäkin pilaa.
Eli kevättä mulla vaan on rinnassa (ja revähtänyt lihas), joka mut saa hempeilemään ;-D
Huomenta vaan kaikille, mulla on pieni ilmoitusluontoinen asia kerrottavana... aloitan en kuitenkin näin sopivien sanojen takia musiikilla...
Joku on ehkä jopa jotain saattanut aavistellakin erinäisistä kommenteista ja muista hempeilyistä, mutta niin sitä vaan on käynyt, että olen löytänyt MIEHEN.
Esittelin hänet jo osalle kavereistani aamukahvilla meillä ja kun kanniskeltiin tavaroita Leimailutaivaaseen, mutta enempää askartelukavereitani hän ei kestänyt yhdellä kertaa tavata. Minusta jo varsin rohkea näin...
Jotta mahtuisimme jatkossa saman katon alle, on askartelutarvikkeista pakko luopua. Olen miettinyt tätä valintaa usean unettoman yön, voitte jo päätellä tämänkin kellon ajan mukaan, että nukkunut en ole, mutta uskon vakaasti löytäneeni elämän mantelin ja se vie voiton jopa leimasimista. Tosin sain kyllä Maijulta jo parisen viikkoa sitten ohjeistusta, että kannattaa tehdä heti selväksi kuinka tärkeää askartelu on, mutta... kyllä mä suhtaudun kaikeen tekemääni yhtä suurella intohimolla.
Ja vaikka olisinkin väärässä, niin ehkä toivotatte minut kuitenkin myöhemmin tervetulleeksi takaisin seuraanne... Lisäksi lupaan hoitaa kurssit ja tapaamiset, joita tälle keväälle on buukattu, ihan normaalisti.
Tulen tekemään invertaarion ja hinnoittelemaan kaikki tuotteet, jotka laitan myyntiin sitten huomenna. Aikamoinen urakka edessä, kun kaikki pitää kuvata jne.
Alustavan listan tuotteista olen tehnyt ja ennakkovarauksia otetaan vastaan. Listan tuotteista löydät täältä.
Tänään startattiin aamusella Tuuriin. Meillä oli tällainen Mamman parhaat matkat -reissu eli linja-autolla matkattiin pienelle ostosreissulle.
Aikoinnaan meillä oli duuniporukoiden kanssa puhetta, ettei niin kauas pääsekkään, etteikö siellä törmään fasulaisiin... no nykyisellään sama voisi päteä askartelijoihin. No joo, ensin bussikuskina toimi sama kuski, joka aikoinaan mua ja muutamaa muuta kuskas Lahdesta Vantaalle fazerille töihin, mutta siihen askartelijaan mä törmäsin Oriveden ABC -asemalla. Mulla tietysti kiire ehtiä ekana wc:hen etten jää bussilastin viimeiseksi, mutta ehdin sentään tajuta ja moikata ja pahimmat kuulumisetkin huudella Iipan kanssa. Eli tässä sen huomaa kuinka pieni on maailma.
Mutta siis tästä jatkettiin Tuuriin, mun piti linja-autosta oikein kuva napata, että uskotte ;-D
Ehdittiin me Riiviön kanssa katsella parit jäääveistoksetkin, jotka olivat Egor Sleptsovin ja Leonid Atanasyevin kätten jälkiä...
Tässä siis vaan Roope ja karhu
Mutta nyt ollaan onnellisesti kotona ja ehkäpä huomenna mä ehdin askarrellakin jotain, nyt painun maate. Ostoksia ei siis askartelun saralla tehty eikä oikein muutenkaan... en löytänyt mitään erikoista kivaa. Tai ostin mä uuden digiboxin tietsaan ja kun kerään sinistä Kultakeramiikka sarjaa, niin siihen yhden tarjoiluastian.
Paljastettakoon, että olin kirjoittanut pukille... Mä halusin Leena
Lehtolaisen uusimman kirjan: Väärän jäljillä. Olin kiltti, koska sain
sen, Maria Kallion seurassa vietän osan joulustani
ja pari muuta aika yllättävää juttua...
Tämän sain veljeltäni, joka on ollut huolissaan mun puhelinkäytäytymisestä liikenteessä
Ennen poltin autoa ajaessani ketjussa, varsinkaan ruuhkia en kestä
lainkaan. Nykyiseltään sitten puhun puhelimessa, mutta jospa jatkossa
teen senkin laillisesti.
ja tämä oli mulle ja Riiviölle vinkkinä Papalta, että vois opetella korjaamaan juttuja itse...
Huomatkaa tyttömäinen lila värisävy. Näille työkaluille on myös kassi kuljetusta ja säilyttämistä varten.
Ja vielä nämä tulivat eräältä blogin kautta ystäväksi tulleelta, jolta en silti olisi korttia enempää osannut odottaa... Kiitos Sophy.
Askartelua taidan ajatella kirjan lukemisen jälkeen...
Toivottelen jo tässä vaiheessa kaikille, vaikka itse vielä käyn ainakin lukemassa muidenkin blogeja. Ehkä jonkun postauksenkin saatan jo joulupäivänä saada aikaan... olen tainnut meinaan olla kiltti... Ainakin olen jokusen paketin saanut ja kiitokset niistä.
Sain tänään meiliä Twigly top 100 -listasta, joka on avattu tänään. Uskoisin samaa viestiä tulleen monelle muullekin. Enpä moisesta listasta mitään tiennytkään, mutta onhan meitä askartelijoita päässyt listalle tosi monta. Loistavaa, että kädentaidot ovat nousseet arvoonsa. Kiitäisin kuitenkin kaikkia blogini lukijoita, että tällaiselle listalle olen päässyt ja kivasti sijoittunut. Asiaanhan en itse ole voinut vaikuttaa, vaikka todella ihanaa on ollut tätä blogia pitää ja ennen kaikkea askarrella teidän kaikkien kanssa. Nöyrimmät kiitokset kuuluu siis teille kaikille, ystävät.
Kun kirjoitin ettei kahta ilman kolmatta, niin löytyihän se toivottavasti viimeinenkin epäonnen juttu. Eli tänään lakkasi netti toimimasta, koska reititin meni pimeäksi. Nyt en siis saa jaettua netti kahdelle eri koneelle, mutta ehkäpä mä pärjään nyt yhdellä kerrallaan... Eli tämä päivä oli sen takia hiljaiseloa, mutta myös kakkuja väsäsin ristiäisiin Lisäksi mulla oli vapaa päivä. Kävin ostamassa Helmerin nro 3 mun leimasimille ja kasasin sitä illan suussa, ennen kuin kaverini tulivat viettämään iltaa. Pelattiin ekaa kertaa Iskelmä-peliä ja naurettiin urakalla. Ehkäpä huomenna voin jo palata askartelujen pariin.
Olen miettinyt TaavaNaisen logoa vaikka kuinka kauan ja keksinkin sen jo jokin aika sitten. Toteutusta jouduin tosin odottamaan hetken aikaa, mutta nyt se on valmis. Eli Siluettitaiteilija Sirkka Lekman leikkasi minusta siluettikuvan ja kun TaavaNainen on yhtä kuin minä, niin myös logon pitää olla uniikki ja itseni näköinen.
Lisäksi tietysti myös Riiviöstä tehtiin vastaava kuva ja jopa humoristiversiokin, mutta sitä ei julkaista. On meissä paljon samaa ;-D
Meillä tuntui eilen Riiviöllä maailma kaatuvan. Tallentava digibox ilmoitti, ettei kovalevyä löydy. Nyt on siis pari säästettyä leffaa kateissa ja kaikki minulle viime viikolla tallennetut tv-ohjelmat on myös hävinneet. Täytyy lähteä viemään Handan korjattavaksi, jospa ne saisi pelastettua ohjelmat, vaikkakin ei niin käynyt viime kerrallakaan. Silloin tosin koko kone meni pimeäksi eikä vain kovalevy hävinnyt. Täytyy sanoa kyllä, että sen verran oivaksi peliksi tuo tallentava digibox on meidän perheessä osoittautunut, että ilman ei pärjätä. Mä tallennan kaikki ohjelmani ja hyppään mainokset. Lisäksi joidenkin ohjelmien kohdalla kuvakelaan ns. tylsät kohdat ja näin saan enemmän aikaa askarteluun. Toki mulla on myös tietsassa digibox, jotta ei tule Riiviön kanssa riitaa mikä ohjelma tallennetaan, kun mulla pukkaa iltavuoro. Silti on paras lähteä viemään box saman tien korjattavaksi.
Edit. Uusi digibox on hankittu. Säästyypähän nyt sitten aikaa, kun ei tartte katsoa vanhoja ohjelmia, joita ei siis yritettykkään pelastaa.
Tämän päivän askartelut ovat jääneet tekemättä, kun iltavuoro vaihtuikin aamuksi ja vielä nyt illalla työpaikkani oli järjestänyt ennakkonäytöksen James Bondin uusimmasta leffasta, jonne Riiviön kanssa molemmat päästiin.
Tosin ei aivan suunnitelmien mukaan mennyt tämäkään reissu, kun meidän piti mennä keskustaan yleisillä, mutta bussipa ei pysähtynyt meidän pysäkillä ollenkaan vaan jäin suurin piirtein suu auki tuijottamaan perään käsi ojossa, että jaaha. No, mentiin sitten seuraavalla bussilla, joka vei meidät metrolle ja sekin ajeli miten tykkää ohi pysäkkien. Siis taas vaan vahvistui mielipiteeni, että yksityisautoilu kunniaan. Leffa ei olut hyvä, jos ei huonokaan, mutta ei ehkä kuitenkaan minun juttuni. Muistan katsoneeni viimeksi Bondin joskus kakarana, tiedättehän sen rautahampaisen kaverin hiihtohississä...
Sain todella vakavaksi ja surumieliseksi tekevän haasteellisen pyynnön... tehdä adressi puolivuotiaan pojan menettäneille vanhemmille. En itse tunne perhettä, mutta pahamieli tuli heti ja se tuntuu jatkuvan. Siis voiko kamalampaa tapahtua? Samalla tämä sai minut miettimään adressia... olen vain lapsena ollut hautajaisissa ja en niistä juurikaan mitään muista. Tulee ehkä vähän hassuja kysymyksiä mieleen, miksi adressissa on nyöri, onko se koristus vai onko sillä jokin tarkoitus? En löytänyt tähän vastausta googlettamalla. Muistosäkeitä löysin, mutta nekin on aika uskonnollispainotteisia ja kieltämättä aikuisia varten. Löysin yhden minusta todella koskettavan "Niin lähti enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten." Adressin lähettäjä on siis lapsen äidin serkku... ei ihan läheinen.
Onko sulla ajatuksia, joka auttaisi mua rakentamaan adressin... olisin avusta kiitollinen.
Olin aamulla Itäkeskuksen Sinellissä laittamassa tavaroita hyllyille ja löysin sen aarteen, joka sateenkaaren päässä sijaitsee... Sinellin oviaukkoon alkoi paistaa puolen päivän jälkeen kattoikkunoiden kautta aurinko ja se lasien myötä teki lattialle sateenkaaren, joka siis päättyi helmihyllyn reunaan. Siinä se aarre siis on ;-D
Lupasin Arjalle auttaa Itiksen Sinellin rakentamisessa ja liikehän avataan ensi keskiviikkona 1.10. eli nyt on mun vuoro pitää blogivapaata tulevaa viikkoa. Parit etukäteispostaukset olen laittanut vielä tälle viikolle, mutta ensi viikolla en ehdi mitään askarrella. Joten en mä mihinkään ole kadonnut, mutta kiirettä pitää. Nähdään kuitenkin askartelukirppiksellä sunnuntaina, silloin mulla ei ole kiire mihinkään.
Edit. Saattaa olla, että myymälä avataankin vain osittain keskiviikkona. On ollut hiukan vaikeuksia hyllyjen toimitusten kanssa, joten jokunen laatikko on purkamatta ja huolestuttavalta näyttää.
Perjantain lepään, oman työni jälkeen ja viikonloppuna taas markkinoille. Seuraavalla viikolla mulla onkin 3 päivää vapaata, jonne en ole varannut mitään. Lupasin meinaan itselleni, että mä nukun ainakin sen maanantain. ;-D Jospa sitten tiistaina 7.10. ehdin takaisin askartelemaan...
Siis nyt on Tiki 4 Kids -hyväntekeväisyystapahtuman askartelutäti osuus ohi. Tai kyllä mä jo tässä pari tuntia olen levännyt... Tapahtumassa oli paljon kävijöitä ja päivä itsessään oli hieno ja mukava kokemus, mutta kuten moni minut tunteva tietää... pysyttelen jatkossa aikuisten askarteluissa ;-D Tosin suunnittelemamme naamiot muuttuivat vielä aamutuimaan rintamerkeiksi ja ihan hyvä niin. Niitä meinaan tehtiin itselle, kaikille sisaruksille ja vanhemille jne.
Sinellin osastolla näytti kuitenkin tältä Askartelupöytä aamulla ja kaksi apulaista
Käsinukkeja myynnissä
tarroja ja Fiskarsin kuviosaksia lapsille
ja itse Arja auttamassa lapsia askartelemaan
En sitten ehtinyt ottamaan kuvia huutokaupasta, Kanan, Tea Hiillosteen tai Ti-ti nallen esityksistä. Meno oli oikeasti tosi hurjaa. Varmasti onnistunut tempaus hyvän asian puolesta.
Moni ei ehkä tiedäkkään, että ennen tätä askartelupainotteista toiminimeäni, minäkin myin Tupperware -tuotteita liki 5 vuotta. Se oli ihan hauskaa aikaa ja tykkäsin kyllä tuotteistakin, mutta päätös lopettamisesta tuli Riiviön aloitteesta; etkö voisi olla kotona välillä. Eli siihen aikaan tein 3-vuorotyötä ja muun vapaa-ajan pidin esittelyitä. Joten siis vaihdettuani askarteluun kotona, voin silti kerran vuoteen pitää kutsut ja niin tänäänkin. Esittelijänä toimi tällä kertaa Riikka Litsilä Lahdesta. Riikka valmisti meille ravioleja
ja hyviähän niistä tuli.
Toki muitakin tuotteita oli mukana meille näytillä
Kyllä se alku jännityskin katosi, vaikka vieraat eivät oikeastaan tunteneet toisiaan ennestään.
Hei, olen Taava ja tänään tulee vuosi täyteen siitä, kun mä lopetin tupakan polton. Vedin viimeiset henkoset 3.9.2007 klo 13.14. Tämä on tyyliin AA-kerhossa, mulle se oikeastaan sama asia eli jos nyt vetäisin tupakan, alkaisin varmasti polttaa taas, joten on oltava kokonaan ilman. Päätin vuosi sitten, että lopetan enkä luvannutkaan sen olevan itselleni helppoa, mutta päätös on pitänyt. En käyttänyt mitään nikotiinikorviketta, mutta ihan tavallista purkkaa vedin kyllä kaksin käsin parisen kuukautta. Mulla oli iso purkkapurkki käsilaukussa ja autossa toinen siihen saakka, että opin tekemään käsilläni jotain muutakin. Askartelut ovat vaan lisääntyneet sen jälkeen, vai mitä mieltä olette? Mietin myös valmiiksi sen, että jos olisin esim. illanistujaisissa polttanut tupakkaa, niin en olisi sitäkään pitänyt pahana, mutta se olisi jäänyt siihen iltaan enkä olisi jatkanut taas aamulla. Mutta näin vuoden jälkeen voin sanoa lopettamisen olleen yllättävän helppoa, joskin silloin ekat kaksi viikkoa oli se pahin aika. Poltin yli 20 vuotta ja vain odotusaikana olin 5 viikkoa polttamatta, enkä muulloin edes suunnitellut olevani ilman. Puoli vuotta polttamatta ja taas tupakkaa teki viikon verran mieli, mutta se meni ohi. Enkä ala saarnaamaan tupakan polton lopettamisesta, mutta suosittelen, että kannattaa harkita kuitenkin. Itse muistan kyllä nämä muiden sanomiset tupakan polton lopettamisesta ja naureskelin vaan, että joo joo. Mä sain takaisin haju- ja makuaistini ja Riiviön astma helpottui, siinä on mulle tarpeeksi palkintoa.
Kuvattomat postaukset on minusta ikäviä, joten laitan tähän kuvan, jonka otin kerran mökille mennessä puolen yön aikaan, itse autoa ajaen... ;-D Tästä liittymästä mennään siis meidän mökille, näyttääkö tutulta?
Tänään vietettiin taas laatuaikaa Riiviön kanssa ja mentiin Stadin leffaan. Ensin vähän kierreltiin kaupoissa, mutta mitään ei oikeastaan ostettu, kun ei löydetty sopivaa. Meidän valitsemaamme leffaa sitten kritisoitiin, että ei ole hyvä. Vaihdoimme sitten toiseen ja sitä ei Enolle kerrottu etukäteen, mutta hän epäili silti, että mahtaako se olla hyvä? Meillä on siis suuria makueroja ;-D Päädyimme siis katsomaan Step up 2 -The streets, katso traileri. Loistavia tanssiliikkeitä, joten kyllä sitä oli ilo katsella. Kun minulle huomautettiin tammikuussa leffassa, että voitko olla hiljempaa nauruni takia, niin täytyy nyt sanoa, että tänään mäkin olisin voinut huomauttaa takana istuville, että olisivat hiljaa. Kyseessä ei nyt ollut nauru vaan he jopa puhuivat ääneen, tyyliin kommentoiden leffan näyttelijöille. Kyseessä oli kaksi pikku likkaa, niin annoin olla. Lisäksi meidän Riiviö on pahasti siinä iässä, että häntä hävettää kaikki ylimääräinen huomio, varsinkin äidin osalta ;-D
Moni ei ehkä tiedäkkään, mutta aikana ennen ammuja, mä olin Nuuskamuikkus-fani ja siltä ajalta mulla on muistona tatuointi vasemmassa olkapäässä. Sitä ei vaan kamalasti kannata esitellä, kun kaipaisi pintaansa uutta väriä kiivaasti... Otin sen tautuoinnin, kun täytin 18, että äkkiä ne värit haalistuvat ;-D Eilen kuitenkin sain jotain siihenkin kokoelmaani, mikä on kiva.
Sain kyllä toisenlaisetkin lakanat, vihreää lempiväriäni. Olinkin valittanut, että lakanat alkaa olla kuivausrummun ansiosta jo parhaat päivänsä nähneet eli tarpeeseen tuli. Askartelutarvikkeista sain syksyn ruskeita ja vihreitä papereita ja paperistumppeja, kun Maijulle tarjosin Topsypuikkoja, niin saan nyt kokeilla itse ja huomata eron ;-D Kiitoksia kaikille!
Moni tietää mikä päivä tänään on... mutta meillä ei ikävä kyllä ole vastaanottoa, koska olen Kätsylässä pitämässä korttikurssia. Palataan asiaan huomenna klo 14 alkaen, lupaan kakkua mahan täydeltä ;-D Laittakaan tekstaria, jotka olette tulossa. Kiitos. Tässä vielä pieni vinkki, että mitä on odotettavissa... Vuoan korkeus on 5cm ja piti tehdä lisäreunat, että korkeus riittää...
Tänään on humputeltu Riiviön kanssa... Ensin käytiin valitsemassa Riiviölle uudet silmälasit, entiset kokivat hiukan kovia... Riiviö potkaisi lasit yläkerrasta alakertaan ja saas nähdä kestääkö ne nyt sitten edes uusien lasien saapumiseen asti. Sitten mä kävin ostamssa Tempur classic tyynyn. Sain sellaisen fysikaalisesta kahden viikon koenukkumisjaksolle ja en millään olisi vienyt sitä takaisin, mutta ei auttanut. Eli kävin sitten ostamassa oman ja melkein odotan, että pääsen illalla nukkumaan ;-D Ei meinaan niskat ole kipeät, kun sen kanssa nukkuu. Ja tämän lisäksi vielä mentiin katsomaan Mamma Mia, kun olin sen luvannut. En kovin innokas leffassa kävijä ole, mutta toisinaan se on kivaa vaihtelua. Leffa oli hauska ja mä kyllä tykkään ABBAn biiseistä, vaikken mikään fani olekaan. Meillä on siis ollut varsin erilainen päivä... askartelut on vielä tekemättä ;-D
Oltiin eilen Riiviön ja velipojan kanssa Farmari -messuilla Lahdessa. Mä läksin sinne lähinnä bongaamaan ammuja ja tekemään ostoksia, vaikka olihan siellä vaikka mitä nähtävää. Ne Bongatut ammut... Tässä Valion varikolta
Tällaisen paidan ja apukassin hommasin
Ja olihan siellä niitä oikeitakin ammuja
Lisäksi paikalla oli oma kädentaito-osionsa, jossa oli esim. Sinooperi. Siellä käytiin Riiviön kanssa tekemässä avaimen perät. Mullakin on nyt jotain Tildaa.
Ja ostin Fiskarsin osastolta Bansai -sakset. Mä olen ihastellut tuota isoa kädensijaa ja lyhyttä terää, mutta toistaiseksi kokemus puuttuu, että kuinka hyvin nämä soveltuvat askarteluun... Jos ei voi askarrella, niin ei musta kyllä hortonomiakaan tule.
Messuilla oli siis näiden lisäksi työkoneita, niin metsään kuin pellollekin pihapiiristä puhumattakaan, mutta emäntiä ei myöskään ollut unohdettu... oli hiustuotteita, koruja, laukkuja, ompelukoneita ja kaikkea kivaa kotiin. Ihan kaikkea ei edes ehditty katsella ja me sentään kierrettiin sitä isoa aluetta 5 tuntia. Mutta nyt kotona ja kotityöt odottaa... pyykinpesua ja Riiviön kesälaitumelta palaamisen johdosta tavaroiden paikalleen laittamista. Parit etukäteis postaukset ovat vielä tulossa, mutta muuten... huomiseen.
Tänään on se päivä, kun mä olen ollut samassa työpaikassa 19 vuotta ja vieläkään mä en oikein tiedä, että mikä musta tulee isona, siis muutakin kuin iso. Teinkin siis tällaisen ammatinvalinta -testin uteliaisuuttani ja tulokset on tässä alla...
Tämän ammatinvalintatestin perusteella voit tutkia omia mielenkiinnon kohteitasi. Testi perustuu väljästi amerikkalaisen psykologin John Hollandin teoriaan eri ihmistyypeistä. Kyseessä on itsearviointitehtävä, jossa sinun tulee vastata ohjelmassa esitettäviin kysymyksiin. Vastausten perusteella ohjelma laskee sinulle suuntautumistyypit. Jokaisesta tyypistä ja tyyppiyhdistelmästä ohjelma listaa myös tyypille hyvin soveltuvia aloja ja tehtäviä.
Muista kuitenkin: • Hollandin testi on vain yksi tapa luokitella kiinnostuksen kohtaita. Testi ei siis kerro mitään "yhtä ainoaa totuutta". Jokin toinen testi voi painottaa eri asioita ja antaa siten toisenlaisia tuloksia. • Tulokset perustuvat omiin arvioihisi, joten ne ovat sitä luotettavampia mitä harkitummin vastaat kysymyksiin. Mielipiteesi voivat kuitenkin ajan myötä muuttua, jolloin tuloskin muuttuu. Tulosta voidaan pitää siis vain viitteellisenä ja se kuvastaa tämänhetkistä tilannettasi. • Harvat ihmiset kuuluvat vain yhteen tyyppiin. Useimmissa ihmisissä on monen tyypin piirteitä.
Tuloksesi:
Sosiaalinen
38%
Tieteellinen
19%
Systemaattinen
55%
Yrittävä
65%
Taiteellinen
57%
Käytännöllinen
27%
Vastauksiesi perusteella olet yrittävä ja taiteellinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia. Tarkemmat kuvaukset eri ammateista ja niihin kouluttautumisesta löydät ammattinetti.fi:stä.
Radiokuuluttaja TV-kuuluttaja Kolumnisti Muotisuunnittelija Malli Kuvataiteilija Näyttelijä
Täytyy kyllä sanoa, että enpä ole tämän mukaa itselleni soveltuvalla alalla, mutta onhan se hyvä tietää edes tässä vaiheessa ;-D Joskin en mä näistä ainakaan malliksi tai tv-kuuluttajaksi menisi ihan ulkonäön takia. Enkä taida nyt vaihtaa alaa ihan suoralta kädeltä muutenkaan... tai eihän sitä koskaan tiedä ;-D
Ensimmäinen ilta on siis takana... Takinkääntö kestää 27.7-2.8. eli joka ilta on jotain ohjelmaa ja sunnuntaisin se on totuttuun tapaan ollut Kaj Chydenius. Tänään myös lisäväriä toi italialainen kansantanssiryhmä. Me oltiin Riiviön kanssa myymässä tuotteitamme ja menemme myös ensi lauantaina uudestaan. Varsinaista markkinameininkiä ei siis paikalla ole, mutta oman kylän asukkaat saavat siellä myydä tuotteitaan. Minutkin mökkiläisenä lasketaan oman kylän väkeen tässä tapauksessa ja olenhan ollut parina aikaisempana vuonna talkoolaisena myymässä kaljaa. Tänä vuonna se ei vaan sopinut aikatauluuni, ikävä kyllä. Italialaiset olivat varsin mukavaa porukkaa, joskin kaikkien kanssa ei löydetty yhteistä kieltä. Ryhmään kuului ainakin 20 henkeä ja vain muutama heistä puhui englantia. Heillä oli loistava esitys, ensin ulkona nähtiin ruoskien pauketta ja sisälle en sitten päässytkään katsomaan, joten oli tyydyttävä Riiviön ottamiin kuviin. ja ne englantia osaavat... Etenkin tuo vasemman puoleinen veti loppuillasta todella hyvin karaokea. Lisäksi naisten hiuslaitteet olivat minusta kauniit.
Aina vaan käy niin, että loma loppuu liian pian. Onneksi en kovasti ollut tehnyt suunnitelmia tälle lomalle, vain yksi jäi toteuttamatta. Meinaan se Cheekin keikka, kun sinne olikin ikäraja K-16 ja Riiviö ei vielä ole niin vanha. Eilen siis käytiin Kouvolassa China Centerissä.
Ehkä meillä oli isommat odotukset tai jotain, mutta ostot ainakin oli
hyvin pienet... mä löysin itselleni laukun. Joskin mä en ole mikää
laukkufriikki eli mulla on kerrallaan vain kaksi laukkua: se iso
arkilaukku, joka sisältää kaiken tarpeellisen ja se pieni laukku, jolla
lähden ulos tyyliin kaksi kertaa vuoteen. Nyt mulla on sitten kolme ;-D
Kouvolassa on kävelykadulla jäätelöbaari ja kun kuuma kesäpäivä oli, niin poikkeismme maistelemaan sinne mahdollisimman monta eri makua. Tässä siis annos kolmelle.
Ainoastaan harmittaa, että mennessä en ottanut kuvaa matkalta, ajoimme
meinaan eri reittiä takaisin. Orimattilasta Artjärvelle mennessä on
Siwa, joka on keskellä peltoa. Siis ajettaessa siitä ohi, ei näkynyt
Siwan takana talon taloa, joten minusta kuva olisi ollut loistava...
Eihän siellä ole kuin Siwa ;-D Tosin minusta tällaisia bussipysäkkejäkin olisi kiva nähdä enemmänkin...
Eli huomenna koittaa arki... mutta vielä tänään lomaillaan. Alkaa Takinkääntöviikko 27.7.-2.8.
Meidän suurta herkkua on kuivatut leipäpalat, joissa on valkosipulia.
Ihan ensi kosketuksen olen näihin tummiin leipiin saanut jollain
Tallinnan reissulla, mutta eipä näitä ole vaikea tehdä itsekkään,
lähinnä suuritöisiä.
Siispä Mamma ja minä tehtiin yhteisvoimin näitä useampi rasia valmiiksi.
Toivottavasti riittää edes hetken.
Riiviö osti mulle Tallinnasta astian margariinirasiaa varten, meillä kun ei juuri tällaista ammua vielä ollut. Samaan sarjaan olisi ollut kannut ja kulhot, mutta mä hiukan huono olen noiden kannujen kanssa... en muista käyttää. hiukan huono kuvakulma, mutta erittäin iloinen ammu tässä.
Tänään mä olen sitten lomapäiväni käyttänyt shoppaillen... Kävin Ikeassa hakemassa laatikoita, jos saisin tämän askartelutilani parempaan uskoon. Joskin se tuntuu olevan ikuisuusprojekti, mutta ehkäpä niin on tarkoitus ;-D
Käytiin tänään katsomassa Riiviön ja Helin kanssa Sinkkuelämää -leffa.
Käytiin puolen päivän näytöksessä ja siellä ei ollut juuri ketään. Minusta leffa oli hyvä, mä nauroin ja itkin, mutta kukaan ei tällä kertaa käskenyt olla hiljempaa ;-D Sitten käytiin Ikeassa ostoksilla... mä tarttiin uuden Helmerin mun leimasimille. Mulla on siis yksi tällainen jo täynnä leimoja ja muutama karkkilaatikko. Nyt vaan kyllästyin karkkilaatikoita pyörittelemään pöydälläni, kun en mahdu tekemään mitään muuta. Vikahan ei siis ole leimojen määrässä vaan huonosta tilan käytöstä. Tässä välissä jo väriteltiin promarkereilla ja öljyväreillä jne. Ehkäpä jotain saan näytillekin, mutta nyt se Helmer odottaa kokoamistaan.
Mulla alkoi loma tunti sitten ja kylläpäs tuntuu hyvältä. Ihan sama, että sataako vai paistaako, kunhan saan vaan olla ja tehdä sitä mitä haluan. Ihan pieniä lomasuunnitelmia tosin on... keskiviikkona 2.7. olisi taas Lahden kuukausimarkkinat ja jos ei sada, niin minä seistä nökötän siellä. Samana iltana olen vielä Riiviön kanssa Heinolan kesäteatterissa katsomassa Housut pois. Heinolan kesäteatteri onkin meidän kesätraditio, siellä ollaan oltu jo useana vuonna peräkkäin katsomassa. Ei haittaa, vaikka sataisi, kun katsomo on katettu ja paikalla on aina nimekkäitä näyttelijöitä. Perjantaina 4.7. mennään Sysmään kirjakyläpäiville ja juodaan Hilun ja Marlin lupaamat kaffet. Tosin mä en kahvia juo, niin vaihdan sen ennemin vaikka jäätelöön tms. ;-D Lisäksi on ollut puhetta Riiviön kanssa, että mennään leffaan katsomaan Sinkkuelämää ja Riiviö tahtoo Summer up-tapahtumaan katsomaan Cheek:ä. Me tuo Cheek ollaan jo kerran tänä keväänä nähty ja mä en edes silloin vielä tiennyt, että kuka se on. ;-D Ja käydään Kouvolassakin, China Centerissä shoppaamassa jossain välissä ja Tallinnaan mennään päiväristeilylle. Tässä olis siis ohjelmaa noin viikoksi... Loppu loman mä sitten askartelen ;-D
Meilläkin hienosti vastarannalla paloi juhannuskokko eilen illalla,
mutta sinne on sen verran ptikä matka, etten kuvaa kunnolista saanut,
varsinkin kun alkoi sataa kaatamalla ja kokko lähes sammui ;-D
Tänään päivällä sitten satoi rakeita, terassi kastui lähes kokonaan.
Sen jälkeen paistoi jo taas aurinko, mutta varsin mielenkiintoinen on sää ollut tänä viikonloppuna.
Joskin iloinen saa olla siitä, että mökki on jo kaikin puolin valmis ja
sisätilaa on sen verran, että ei sateet varsinaisesti haittaa, ei edes
letunpaistoa
joka on meidän traditio niin juhannuksena kuin kesällä yleensä. Tänä vuonna letut paistoi Riiviö, tämä siis toinen vadeista ;-D
Eilen vein myös Riiviön Tuuloksen Kapakanmäkeen katsomaan Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta.Olin
aiemmin ollut paikan isäntään yhteydessä, että voinko tytöt sinne
viedä, kun en välttämättä kauheasti humalaisten sekaan välitä lapsia
viedä.
Täytyy siis antaa kiitokset järjestäjille, että Junnuparkki on
vastapäätä lavaa ja minäkin lyhyenä ihmisenä näin kunnolla lavalle.
Katso lisää täältä.
Loisto keikka kaikin puolin, vaikka me lähdettiin viimeisen biisin
aikaan, että ehdittiin ryysiksen alta pois ja ne parhaat biisit oli jo
soineet.
Meillä on harvinainen sukunimi, meitä on vain 17 kpl eli itseasiassa
sukunimeni on harvinaisempi kuin etunimeni. Pappa on siis ainoa lapsi
ja minulla ei hänen puoleltaan ole setiä tai tätejä, vaan hänellä on
serkkuja ja minulla siis pikkuserkkuja. Ne on kuitenkin jo sen verran
kaukaisia sukulaisia, että todella vähän tulee pidettyä yhteyttä.
Meidän Mamma oli sitten lääkärillä ja istui siinä noin 15 minuuuttia
erään naisen vieressä. Kun lääkäri kutsui sisään, niin Mamma kuin se
vieressä ollut nainenkin ponkasivat pystyyn. Siinä sitten kyseltiin,
että etunimi oli?
Mamma oli siis istunut pikkuserkkuni vieressä tietämättään... me
ollaankin tavattu viimeksi vissiin pikkuserkkuni mummon hautajaisissa
joskus 80-luvulla, joten ei ihme, ettei kumpikaan tuntenut.
Tosin taitaa olla varsin yleistä, että kun ensin osallistutaan häihin, niin seuraavat sukukekkerit on hautajaiset.
Joku aika sitten oli Welholla kilpailu, että voi voittaa kaksi lippua Muumimaailmaan. Olen siis Welhon asiakas ja sanoinkin Riiviölle, että ei me kuitenkaan mitään voiteta, niin voidaan ihan yhtä hyvin osallistua tähän. No tänään tulivat sitten liput postissa. MYYTY Taitanee siis pitää paikkansa, että sellaista voi voittaa, mitä ei oikeasti halua ;-D Eli emme me nyt matkaa lomalla Muumimaailmaan, kun emme taida olla enää kohdeyleisöä.
Mä oikeastaan tarvitsisin isomman auton ja olen nyt miettinyt farkun ostoa. Kuitenkin minusta on varsin ärsyttävää mennä autokauppaan, kun kai ne katsoo päältä ettei tuolla ole rahaa kuitenkaan ja minut jätetään huomioimatta. Itse suunnittelin, että menen autokauppaan, otan mittanauhan mukaan ja alan kaatamaan farkuista penkit nurin ja katson kuinka pitkä on takaosa sen jälkeen. Tämä on nyt kuitenkin ollut ihan mietintä asteella, kun en tiedä oikein minkä merkkinsen auton edes haluaisin. Tai siis tiedän kyllä, että mitä en halua, kuten (ei pidä loukkaantua, jos kyseisen merkin omistaa) Saab, Volvo, Renault, Peugeot, Citroen, Lada... Sitten mulla on pyörinyt mielessä, että kun me Ruotsiin messuille lähdetään, niin paremmin mahduttaisiin johonkin muuhun autoon kuin mun Puntoon. Tällainen auto löytyi tänään mun keittiön ikkunan alta... Mitäs tytöt tykkätte, jos mä valitsisinkin tämän? Mahtuisin hyvin markkinateltan ja muiden tavaroiden kanssa ;-D
Ja Maijulle vielä näytille turkoosi puhelin, joka on oikeasti Riiviön ja siihen kuuluisi nuo minun puhelimen näppäimet. Eli Riiviön puhelimen mukana tuli turkoosin ja shamppanjan väriset kuoret. Minun puhelimen mukana tuli mustat ja pronssin väriset kuoret ja me vähän säädettiin. Tämä on Nokia 2600 eli ihan halpis puhelin, mutta meillä ei ole kännyköillä koreiltu ennenkään. Mä haluan maksaa puhelimeni kerralla, varsinkin kun oman jälkikasvuni tunnen ja hänen halunsa vaihtaa puhelinta kuukausittain. Omaani käytin yli 2 vuotta ja nyt sentään jouduin ottamaan kameran, vaikka sitä vastaan olen ollut pitkään.
Kaverini Pirkko oli ajatellut minua nämä ammut nähdessään... nämä ovat Kouvolasta työreissulta. Täytyy sanoa, että tosi kivat magneetit mun jääkaapin oveen ja sopii tällaiset ammut paremmin meidän huusholliin, kuin erään ihmisen kertoma puhallettava lehmä, joka ammuu...
Huomenia vaan...
Riiviö meni Papan kanssa uimaan ja mä jäin koristelemaan kakkua. Tosin
ei siitä mitään mestariluomusta tullut, kun pursottimen jätin
kotiin. Onneksi täällä sentään oli sähkövatkain, että ei ihan
käsipelillä tarvinnut kermaa vatkata. Kermat pursottelin sitten
muovipussista, mutta kuvaa en edes siitä ota ;-D
Minusta tämä meidän huoneisto on ihan tyylikäs, kaksikerroksinen.
Alhaalla on baarikeittiö, sauna/wc, olohuone ja parveke. Toinen kerros
on vain puolet alakerran alasta ja siellä on vaatehuone ja makuutila.
Ainoastaan ihmettelen, että miksi parisängyn viereen on laitettu tämä
Niin pieni on tila, että en pääse kuvaamaan molempia yhdessä, mutta
siis olisin tämän porealtaan sijoittanut saunaan ennen kuin makkariin
vai olenko vain liian kaavoihin kangistunut?
Riiviö tämän jo illalla testasi ja toiste ei taida mennä, kun se piti
niin kovaa meteliä, ettei kuullut normaalia puhetta.Enemmän siis
häiritsi meitä muita, mutta onneksi ei kokoeillut tätä heti aamutuimaan
;-D
Mutta Paprukseen suuntaan tapaamaan Maijua ja kumppaneita, kun Maijuahan ei ehdi kotioloissa tapaamaan... He ovat menossa leimailutapaamiseen, jonne minä en valitettavasti ehdi tai ehtisin, mutta tämä muu seurue ei oikein ymmärrä ;-D
Sain jo eilen Raisalta tällaisen taulun, mutta kun on sama pää kesät, talvet, niin sehän unohtui kassiin. Aamulla töissä etsin kynää taskuun ja ihmettelin, että mikäs tämä olikaan ja avasin sen heti. Sain parit onnittelutkin siitä ympäriltä, kun olihan tämä hienosti lahjapakettiin kääritty ja siinä sitten selittelin, että ei mulla mitään merkkipäiviä ole. Tällaista ei mulla vielä ollutkaan, mutta samaa sarjaa kylläkin. Kiitoksia Raisa!!!
Tänään on ollut aivan uskomaton päivä ja taitaa jäädä kuulkaa askartematta tältä päivältä. Riiviö on meinaan nyt saanut päähänsä, että hän tahtoo Marimekon kassin ja mun piti lähteä katsomaan hintoja... Tunnetusti pihinä ihmisenä sitten ostin kangasta, ehkä mä vielä kiroilen moneen kertaan, kun yritän sitä ommella ja vien aineet lopulta Mammalle tehtäväksi. Onneksi suvussa on sentään oikeitakin ompelijoita ;-D No sen jälkeen mentiin Diacoriin, kun Riiviön astma ei oikein juuri tästä keväästä ole tykännyt ja nyt oli vielä jonkinlainen flunssakin tulossa... mahtoi auttaa tuo eilinen talviturkin pois heitto, mutta tehty mikä tehty. Sen jälkeen mulla olikin itselle aika fysikaaliseen ja kyllä minusta on aivan ihanaa, kun joku jaksaa noita hartiaseudun lihaksia käydä läpi. Vissiin masokistin vikaa, kun sattuuhan se niin pirusti. Vielä on pari hoito kertaa jäljellä ensi viikolla. Vielä kävin ruokakaupassa ihmettelemässä, että muutama muukin oli paikalle sattunut samaan aikaan ja "halpaa" bensaakin kurvasin hakemaan ja vihdoin sitten pivän tärkein asia; hain mun Angelan tilauksen. Ihan vaan perustavaraa otin... akvarellineliökorttipohjia, kirjekuoria, Ruskakartonkia 30 x 30cm ja liimapisaroita. En kuvaa niitä nyt tähän, mutta jatkoa seuraa vaikka voisin kaatua ihan vaan sänkyyn, että pääsen huomennakin vielä ylös.
Sain tänään kivaa postia Wiiksiltä ja ihan pakko oli tulla teillekin näyttämään, että millaisen lisäyksen mun ammuvalikoimaan. Hi, I'm Little Moo. I love to keep your place while you're reading your favorite book. Kiitoksia Wiiks.
Siis aikamoista haipakkaa on taas tämäkin viikonloppu ollut, mutta kyllä sen kaiken vaivan arvoista myös. Riiviölle olin jo ajat sitten luvannut lipun NRJ:n Lahden konserttiin, vaikka mulle ei siellä varsinaisesti ollut lemppari esiintyjiä, mutta sehän ei tässä ollut se pääasia. Riiviö nautti kyllä keikasta, voitte lukea siitä täältä. Kun katsotaan positiivisiä asioita keikasta, niin... mäkin olen hurjat 159 cm pitkä ja ekan kerran näin katsomon takaosasta hyvin lavalle: Kaikki edessä olevat katsojat olivat jopa minuakin lyhyempiä. Väkeä oli ihan kivasti, lastenrattaat olisi tietysti voinut jättää kotiin... eli tunsin kyllä itseni jonkin verran vanhaksi, mutta onneksi kaverini Pirkko tuli tyttöjen kanssa paikalle Vasta tässä kohtaa mäkin innostuin taas... ;-D Joskin olisi tehnyt mieli käydä nostamassa housuja vähän ylemmäs. Mä en sitten kestä näitä tahdon voimalla puolitiessä roikotettavia housuja.
Olen töissä ollessani näköjään saanut tällaisen palkinnon Maria H.:lta.
Kiitoksia, sait minut hymyilemään. Tähän voisi tehdä vaikka kuinka pitkän rimpsun, että mitkä blogit ovat erinomaisia ja tämäkin palkinto tulee kiertämään ympäriinsä... mäkin haluan jakaa tämän kaikille, joiden blogi löytyy mun listalta
Jos mun korttivarastot vauvojen kohdalla onkin ehtymässä, niin onneksi tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin veripalvelussa. Flunssakausi on kaatanut monta luovuttajaa ja verta on huolestuttavan vähän. Mä menisin itse luovuttamaan, mutta mulle tehdyn leikkauksen takia en kelpaa puoleen vuoteen luovuttajaksi. Olen toki käynyt luovuttamasssa verta 19 kertaa tähän menessä. Nytpä sitten vetoankin sinuun... tee hyvä työ jo tänään.
Verenluovuttajan perusedellytykset
Luovuttajan tulee olla terve.
Luovuttajan tulee olla 18–65-vuotias.
Uusi luovuttaja voi olla korkeintaan 59-vuotias.
Veren hemoglobiini tulee olla miehillä 135–195 g/l ja naisilla 125–175 g/l.
Verenluovuttajan tulee painaa vähintään 50 kg.
Luovuttajan tulee olla asunut Pohjoismaissa viimeisen kolmen kuukauden ajan.
Mulla on itselläni selainen tapa, että kun menen ekaa kertaa jonkun kotiin käymään, niin vien sinne mennessäni jotain pientä. Tänään meille tuli sellaisia kahvittelijoita, joiden kanssa ollaan kyllä tunnettu, mutta tavattu aina jossain muualla. Kuitenkin lehmien keräily on kantautunut maailmalle... ;-D Tässä siis uusin ammuni.
Eilen en saanut tehtyä yhtään korttia, voitteko kuvitella?? Enkä halunnut tänäänkään aamuani niin aloittaa vaan mä pyörähdin keittiöön. Tosin meille on tulossa kahvivieraita tänään ja he saivat esittää toiveita tarjoilun suhteen... Mokkapalat ja kinkkupiirakka alkoi siis oamstanikin mielstä blogi olla aika yksitoikkoinen, kun korttia kortin perään eikä mitään muuta mukavaa. Nyt jo ehkä voisin tehdä taas kortinkin ;-D
Siis tänään olen aamulla paistanut vohveleita kavereille, seuraava satsi sai suklaamuffareiden ohjeella piirakkaa ja päälle vaniljakastiketta. Kolmansien kohdalla jo meinas usko loppua, että mitä nyt tarjoan, mutta me Riiviön kanssa äkkiä tehtiin pientä naposteltavaa ja koristeltin suolakeksejä ja kaveriksi hedelmäsalaattia purkeista. Tanssattu on kans urakalla... Jos tämän lisäksi joku olisi vielä sanonut, että älä ala tehdä penaalia kukkaronkehyksiin, niin olisin saattanut uskoa, mutta kukaan ei sanonut ;-D Mun kasvatukselliset perusteet on tähän asti olleet uhkailu, kiristys, lahjonta ja katteettomat lupaukset. Nyt olen alkanut luopumaan noista katteettomista lupauksista... eli Riiviölle olin luvannut, että se saa uuden penaalin kouluun. Mamma ei sitä mun pyynnöistä huolimatta ollut tehnyt ja mähän en osaa edes ommella. Kaivoin kuitenkin ompelukoneen esiin ja se ei toiminut. Se ruttaa nyt langat sinne alakoteloon ja epäilen vahvasti, että käyttäjässä on vika. Meinaan, jos mä kerran vuoteen kaivan koneen esiin, niin saatan unohtaa jonkun jutun... No mä sitten äreissäni ompelin sen pussukan käsin, mutta kuinka ihmeessä se laitetaan kiinni? Sitä ei mun pieni pääkoppani tajua millään. Olen yrittänyt rutata kehystä jos millä lailla kiinni, mutta aina vaan mulla on kangas tiellä ja siitä ei tule mitään. Siis nyt mä ymmärrän miksi ne pussukat on niin kalliita, jollain muullakin taitaa mennä hermo sen systeemin kanssa. Joka tapauksessa mä menen nyt nukkumaan ja neiti menee kouluun ilman uutta penaalia.
Olen ostanut Riiviölle uuden lelun (myöhästynyt joululahja) ja salaa jo testasin sitä. Noinkohan mä ehdin jatkossa enää askartelemaan... Riiviökin menee maanantaina kouluun ja mä jään yksin kotiin. Tosin hypyt ei vielä okein tuntuneet hyviltä, mutta muuten voittaa monta muuta lelua. Lue lisää täältä. Pelin ostin Boostepistä.
Mäkin alan kanssa olla valmis uuden vuoden karkeloihin ;-D Me mennään kaverilleni Maikille tuohon naapuriin ja käydään varmaan Heurekan ilotulitus katsomassa. En ostanut yhtään rakettia, kun ei ole lunta mihin ne saisi pystyyn sytyttämisen ajaksi enkä mä voi oikein kumartua niitä edes sytyttämään. Riiviö sai pieniä ja isoja tähtisädetikkuja, ne on tuntuneet riittävän kyllä jo monena vuonna. Me otetaan tekemääni pizzaa mukaan ja Riiviön viidakkoshamppakalja tietenkin. Siispä toivotan Askartelurikasta uutta vuotta kaikille!!
Keräilyvalikoimani on vielä aika suppea, kun vertaa esim. Rouva Lypsyyn ja ehkä siksi kaikki uudet lisäykset ovat aina tervetulleita. Kuitenkin Anne muisti minua tällä mukilla, mikä on tosi mukava. Kiitoksia. Keittiössä mulla varsinaisesti kaikki ammut asuukin, mitä nyt jokunen on eksynyt makkariin ja olkkariin.
Ja sitten kaverit... onneksi en koskaan mikään alkoholin suurkuluttaja ole ollutkaan, mutta nyt sitten se on kokonaan kiellettyä. "Lääkärin määräys", että vastaan ei auta pullikoida. Tästä ammusta voin siis tarjota kyllä hömpsyt, vaikken itse voi ottaa. Pullon ja lasit pidän itselläni mieluusti. Kiitos Maikki.
Siis todella ystävä hädässä tunnetaan. Sairaalassa mua kävivät katsomassa Maikki, Iitu ja Pirkko, jopa kahteen kertaan. Kirsi haki tänään kotiin, kun Pappa ja Riiviö tulivat hiukan jälkijunassa. Mun siis alunperin piti päästä kotiin vasta huomenna. Tänään sitten ehdin päästä selälleen sänkyyn, kun ovikello soi ja lähihoitaja ystäväni Virva ajoi Turengista meille, laittoi keittiön viimesen päälle, imuroi viikon villakoirat ja nyt on ruoka uunissa. Vielä se uhkas käyttää mut suihkussa ennen kotiin lähtöään. Siis ihan tippa tulee linssiin, että joku todella mun eteen uhraa vapaapäivänsä ja mikä apu tämä kaikki on.
Olen siis saapunut tänään kotiin. Eilen mut tähystettiin ja jo illalla olin kuin uusi ihminen. Tänään olen sitten herännytkin neljän jälkeen aamusta ja hoitajat eivät oikein tykänneet, kun mulla ei ollut mitään tekemistä. Mä oisin kaivannut vaikka Riiviön Sidekickiä seurakseni, koska sairaalahuoneeseen vasta lähtiessäni alettiin asentaa langatonta verkkoa. Ensi kerran tiedän siis käskee ambulanssipoikia odottamaan sen verran, että mä otan kannettavan mukaan ;-D Jos ei olisi joulun pyhiä ollut, niin mä olisin ollut kunnossa jo kaiketi tiistaina, mutta mä otin nyt tämänkin lomana ja tämä saattaa olla aika halpakin verrattuna moniin muihin täysihoitoihin... Täytyy kyllä kiittää Kalle ja Timoa, jotka kuskasivat mua ambulanssilla ympäri kyliä. Siis ensin pojat tosiaan veivät mut Lahden kaupunginsairaalasta Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa heti sanottiin ettet jää tänne. Kotipaikkakunta siis hoitaa, kun ei ollut hätätilanne. No, eräs mies oli kiireellisempi kuljetettava ja pojat kävivät hänet kuskaamassa ensin Jorviin ja mä odottelin sitten Päksissä (4h) sen aikaa. Yöllä pääsin sitten Peijakseen perille ja osastolle nukkumaan. Ambulanssipojat olivat varsin mukavaa seuraa, meillä kun oli yhteisiä tuttuja... mun vanhoista luokkakavereista ei ollut kuin toinen vuorossa. Mutta siis muutaman kokeiltavan arvoisen jutun olen tällä viikolla askartelun saralla kehitellyt ja testaan ne heti, kun kynnelle kykenen. Istuminen onnistuu ja kädet toimii, joten malttakaa hetki. Mua väsyttää kuitenkin aika ajoin ja mä en saa nostaa mitää tai kumartua tms. Sairaslomaa nyt 13.1. asti.
Edit. Mä vietän kyllä joulua ensin Riiviön kanssa, vaikka lahjat on jo avattu, niin kinkun pala pääsee uuniin vasta aamulla. Se on meinaan jäässä.
Mä nyt kirjoitan täällä Mustin puolesta kun se on sairaalassa. Eilen Musti vietiin Lahden kaupungin sairaalaan, sieltä PHKS:an ja vielä Peijakseen. Siellä se viettää joulua, pidämme hiljaiseloa täällä. Riiviö
Moni valmistautuu jouluun tekemällä jouluruoat itse tai ainakin hakemalla ne kaupasta. On siivousta ja vaikka mitä touhotusta... Mäkin olen valmistautunut jouluun... omalla tavallani. Yhtä sun toista pientä askartelua on tällä viikolla tullut tehtyä (oletteko huomanneet?), osa lahjoja ja osa ihan omaksi iloksi. Piparitkin koristeltu ;-D Pientä joulusiivoakin meillä on tehty, mutta suurin osa valmistautumisesta on mennyt siihen, että päästään lähtemään. Vinopino leimattuja kuvia lähtee mukaan, että voin joutoaikana värittää niitä. Otan toki kutimetkin mukaan... On vielä synttärit edessä ja sinne olen kakun täyttänyt. Koristelen kakun vasta perillä, ettei kärsi matkustamisesta. Parit "joulukukat" täytyy kanssa tänään toimittaa eteenpäin... onneksi ne alkaa kukkia vasta avaamisen jälkeen... kuten tämäkin. Perillä mä pääsen juoksemaan kylmiön ja keittiön väliä ja jopa kuorimaan porkkanat rosolliin. Meillä lisäksi kuunnellaan Sarin joulua... en ikäväkseni löytänyt yhtään biisiä teille laittaa tänne. Mutta miten teillä?
Nyt on sitten virallisesti mun joululoma alkanut... töihin menen seuraavan kerran 1.1.2008 illalla... Ja vaikka mä en varsinaisesti joulua laitakkaan, kun me mennään Mammalle valmiiseen pöytään, niin onhan tässä vielä monta asiaa tekemättä... osa lahjoistakin ;-D Mutta se tärkein ensin... ollaan juuri matkalla tai ainakin pakkaan autoa, että päästään lähtemään Mammalle kakkuja tekemään. Niiden kanssa meneekin sitten koko yö ja osa aamuakin, mutta varsinainen Mamman 60v juhlapäivä on huomenna. Katsotaan miten siitä selvitään... Joulua varten sitten tein Mammalle listan, että mitkä on kiellettyjä aineita tänä jouluna... Meinaan listan liittää jääkaapin oveen, mutta saas nähdä auttaako se mitään ;( Mulla on samanlainen lista omassakin jääkaapin ovessa, kun en vielä muista itsekkään kaikkea ulkoa. Mutta ei siis pidä pahastua, jos mä en uskalla enää syödä kenenkään luona mitään.
Sain tänään paksun kirjekuoren ja innoissani sen avasin. Sieltä löytyi joulukortti ja -lahja, ensimmäinen kortti, mutta toivottavasti ei viimeinen. Nöyrä kiitos, Rouva Lypsy! Mä olen kuin pienet lapset ja jos ei kortissa olisi kielletty, nin paketti olisi jo avattu. Mä olen niin malttamaton, että tällaiset yllätykset ja odottamiset on liikaa. Enkö sais edes vähän kurkata?
Kun aiemmin kerroin ostaneeni lahjoja hyväntekeväisyyden nimissä, niin tänään oli paketoinnin vuoro. Toimitan lahjat tänään eteenpäin, joten pitäähän niissä olla paperit päällä. Joulupukki ei ole ennenkään tuonut lahjoja ilman paketointia, ainakaan lapsena. Mulla ei tietenkään ollut joulupaperia enkä tähän hätään lähtenyt sitä ostamaan. Paketoin lelut ruskeaan voimapaperiin ja koristelin leimatuilla ja väritetyillä tontuilla, Magnolioilla tietenkin. En kuitenkaan voi esitellä paketteja teille, kun niistä tuli rumia. Siis miksi ihmeessä lelut pitää pakata mitä ihmeellisimpiin muotoihin? Auto oli puoliksi pahvilaatikossa, jonka etureuna oli tietenkin avattu ja peitetty kirkkaalla muovilla, että auto näkyy. Juu, myy varmaan paremmin, mutta yritäppäs paketoida sellaista. Ihan sama Bratz -nuken kanssa. Muoto vaan oli vielä hullumpi, ihan kuin joku vesilätäkkö. Täytyy sanoa, että munkin hyväntekeväisyydellä on rajansa eli en taida useammalle lapselle lahjoja ostaa, vaikka ostaminen oli kivaa ja ajatuskin hieno, mutta paketointi jo tuskaa. Tämän takia mä olenkin suosinut paperikasseja ja vaatekaupoissa on joskus ollut pahvilaatikoita, että ei tarvinnut kuin kasata laatikko ja se oli tarpeeksi hieno ulkoa päin. Tämä tietty on tavaran hinnassa mukana, mutta alan uskoa siihen, että se on sen arvoista.
Meillä oli duunin puolesta tänään Hotelli Vantaassa tiimipäivä, joka alkoi klo 9.00. Oikein mukava oli taas olla koko porukan kanssa koolla, kun mähän en vakituisessa työssäni ole ollut muutamaan kuukauteen. Mä olen siis ollut suklaapuolella lainassa, vaikka keksien maailmaan oikeasti kuulun. Olin mä varustautunut koko päivän ojelmaan ja teinkin sitten tämän tänään. Tai on se vielä ompelematta muotoonsa, mutta neulottu osuus on valmis. Huomenna saan sen valmiiksi ja Riiviö saa toimia mallinukkena. Sillehän mä sen tein kuitenkin. Päivä meni tietty hyvin virallisten juttujen merkeissä ja mä samalla sainkin kudottua tuota hihatinta. hiukan oli uteliaita, että mikä siitä tulee ja saitko sen jo valmiiksi, mutta kukaan ei varsinaisesti ihmetellyt, että mulla oli puikot mukana. Hauskuus alkoi vasta, kun pomoille pidettiin tietokilpailu. Tässä kännykkäkuva yhdestä tehtävästä eli kasaavat Kismet lavaa Fanipaloilla. Ei ihan suju ulkomuistista... Mä en jäänyt Frederikkiä kuuntelemaan vaan hurautin autolla kotiin. Huomenna on rankka päivä messuilla edessä.
Tänään piti tehdä joku päivä sisään Riiviön koulussa kevättä varten. Saatan olla väärässä, mutta oletan sen olevan helatorstain jälkeinen perjantai, mitä siis sisään tehtiin. Koulu oli tehnyt sellaisen päätöksen, että joko oppilas tai huoltaja osallistuu kouluun ja meidän Riiviö lähti shoppaamaan. Mä sain aamulla kirjat ja lukujärjetyksen ja sen mukaan läksin sitten kouluun. Onneksi sain jo mennä autolla ;-D Rehtori piti meille ensimmäisen tunnin, kävi läpi Jokelan tapausta ja pidimme siinä hiljaisen hetken. Kun ajatellaan, ettää koko 480 koulun huoltajien mahdollisuutta osallistua koulutyöhön, niin paikalla meitä aikuisia oli vain kourallinen. Seuraava tunti oli äidinkieltä ja me käytiin läpi verbien sijamuotoja ja persoonia. Vaikka mun peruskoulun loppumisesta on 18 vuotta, niin yllättävän hyvin muistin kaikki ja minusta se oli hauskaa. Riiviön luokasta liki puolet oli jättänyt tulematta kouluun tai anoneet päivän vapaaksi. Aikuisia oli paikalla 5 kpl ja lapsia 10 kpl. Seuraava tunti oli historiaa ja siinä täytettiin ristikko keski-ajasta. Aika jännä huomata kuinka eri tasoisia kaikki lapset ovat, joskin luokalla on maahanmuuttajia, jotka eivät vielä kunnolla osanneet suomea ja opettajan aikaa meni yllättävän paljon heidän neuvomiseensa. Ristikon jälkeen saatiin valita seuraava tehtävä, oli väritystehtäviä aatelineitojen vaatteista tai ritareista. Sitten oli luettavana muutama eri ja vastattava kysymyksiin. Mä luin keski-ajan sairauksista ja vastasin niihin kysymyksiin. Vielä toin kotiinkin keski-ajan naimisiin menosta kertovan tarinan, josta piti tehdä tiivistelmä. Aiheet oli varsin mielenkiintoisia nyt, toista oli silloin kouluaikaan. Ruokana meille oli ihan tavallista lihakastiketta, salaattia ja riisiä ja perunaa. Naureskeltiin siinä vanhempien kanssa, että kuuluuks tähän kahvi? ei kuulunut ja sitten todettiin, että mennään sitten Essolle, mutta heti saatiin tiukka vastaus ettei koulun alueelta saa poistua. Lukujärjestyksessä luki jo, ettei koulun alueella tai sen välittömässä läheisyydessä saa tupakoida. Ruoan jälkeen menin kuitenkin seuraksi tupakalle, vaikken itse polttanutkaan. Viimeinen tunti oli liikuntaa ja enhän mä ollut tajunnut ottaa sisäpelikamoja mukaan, niin tyydyin katselemaan vierestä. Huvittavinta musta oli, että osa tytöistä oli jättänyt sukat jalkaansa ja opettaja siitä huomautti, että lainakengät tai paljain jaloin pitää olla. Neljällä tytöistä oli farkut verkkareiden alla, koska he eivät viitsineet ottaa farkkuja pois. Mä ihan hämmästyin, että mistä olivat saaneet moisen idean ja mitä se hyödytti? Opettaja tosin ei tätä huomannut, mutta mähän asiaa oikein ääneen ihmettelin ja niin tytöt joutuivat riisumaan. Kamala tyyppi ;-D
sitten multa loppuivat töissä tupakat ja en ole niitä sen jälkeen ostanut itselle. Ruotsin reissun kartonkia kaverille ei lasketa. Siis 3.9. Mulle sanottiinkiin, että on helppoa olla lakossa, kun sitä ei tartte varsinaisesti olla kuin kaupan kassalla. Siis kun ei osta, niin ei ole mitä polttaa. ;-D Mä en hankkinut mitään nikotiinipurkkaa tms., mutta tavallista purkkaa meni kyllä eka viikko kaksin käsin ja nyt markkinapäivien jälkeen tuli taas niksat, mutta muuten ei oikeastaan ole ollut kovin vaikeaa. Tietty mä aina menin partsille tupakalle, kun puhuin puhelimessa ja alkuun kävin partsin ovella kääntymässä kesken puhelun, et ai niin, ei mulla ole. Lisäksi ruoan jälkeen olisin kaivannut tupakkaa. Mä en juo kahvia eli sitä oiretta ei ollut ja aamullakin lähdin käyntiin ilman. Mä olen polttanut noin aski/päivä ja yli 20 vuotta... kun kakarana aloittaa, niin ehtii ;-D
En halunnut tästä alkuun kirjoittaa, kun en uskonut itsekkään.
Vaikka mulla ja Riiviöllä on joitain ruoka-aineita kielletyjen listalla, niin ne ei tietenkään ole samoja kuin joidenkin muiden. Pyysinkin sitten Tiinaa tekemään listan omistaan, jotta mä voin laittaa sen jääkaapin oveen kiinni. Muutkin voisivat tehdä ystävilleen listat, niin on paljon helpompi suunnitella synttäreitä tai muita tapaamisia, kun tekee kaikille sopivia syömisiä. Mä ainakin olen otettu, jos mua on muistettu kahvipöydässä erikseen tai kaikille tarjotaan sitten samaa. Pikku vinkkinä, että Maiju tekee loistavaa kääretorttua ihan mua ajatellen ;-D Useinkaan allergiaruoat eivät ole erikoisia ja kun ei tee siitä numeroa, niin ne epäilijätkin voivat syödä huomaamatta mitään. Meillä meinaan Papalla oli alkuun ongelmia käydä meillä syömässä, Mamma usein laittoikin hänelle eväät mukaan. Mutta siis Tiinan lista näytti tältä Kyllä se mun jääkaapin oveen sopii koristeeksi.
Mun blogiystäväksi tunnustautuu Tiitsa ja häneltä sain tämän Mä väittäisin, että mä listaan blogiystävikseni kaikki, joiden blogien linkit löytyy oikeasta reunasta otsikolla Blogeja, joita luen. Ihan kaikkiin en paljoa kommentoi, mutta lähes joka päivä käyn katsomassa mitä niistä mahtaa löytyä. Osa näistä blogeista tutuiksi tulleista on siirtynyt vallan ystäväksi muutenkin, joten heitä en nyt laske tähän mukaan vaan valitsen... tämä on muuten vaikea paikka... mun blogiystäväksi Annen.
Oltiin taas viikonloppu Kaisankodissa kutoutuksessa ja kivaa oli. Oli hauska nähdä vanhoja tuttuja ja juttuahan taas riitti. Lapsillakin oli hauskaa. Lauantai-iltaa vietimme näin tunnelmallisessa paikassa... Niin uitiin kuin saunottiinkin kaiken muun lisäksi. Nyt on hyvä palata taas askartelujen pariin, joskin ehdin mä jo yhden sukan kutoa. Toinen on vasta aloitettu.
Maijua en ole nähnyt aikoihin tai siltä ainakin tuntui, vaikka kaipa tässä oli mennyt vaan pari viikkoa. Maiju on siis ollut lomailemassa eikä ehtinyt synttäreilleni. Lahjuksen sain... Ja se omatekoinen kortti löytyy täältä.
Sain velipojalta lahjaksi uuden käsilaukun, jossa oli myös uusi lompakko. Ikävä kyllä lompakko oli tyhjä ;-D Laukussa oli myös lehmäkirja, jolle ehdin jo nauraa. Siellä oli erilaisia lehmiä, kuten Cadillac, Fiat ja muita vastaavia koko aukeama. Loistavia kuvia kaikki tyynni. Mirja tervo: Lehmä Kirjan takakansi kertoo lyhennettynä näin: MUU-U! Lehmä herättää jotakin meissä kaikissa. Lehmä säteilee maidon makua, lempeitä silmiä, uneliasta niityä ja kärpästen surinaa. Raivo härkä taas puhkuu miehisyyttä, raavasta työtä ja miltei yliluonollista voimaa. Tämä kirja piirtää lehmän muotokuvan osaksi historiaamme. Maailman lehmätaiteella kuvitettu kirja kertoo, millaista on lehmän ja ihmisen yhteiselo.
Tänään kävivät siis mun kaverit, joille tein Britatorttua. Me kyllä syötiin koko kaukku ennen kuin mä ehdin ottaa siitä kuvaa. Sain jotain aivan uskomattoman ihanaa, jota en ole ennen nähnyt. Kiitos Maikki. Mitäs tykäätte mun uudesta liitutaulusta?
Olipas kaveritkin sitten lukenet mun blogia, ajatusten lukijoita ne tuskin kuitenkaan ovat... Sain siis uudet silmälaput ja nämä onkin tyylikkäämät kuin mun entiset kadoksissa olevat, vaikka dermosilin nämäkin ovat. Mukana pussissa oli myös parit korvatulpat. enää ei mulla ole Horatiokiehkuraakaan, kun hiukset ovat kasvaneet luvattoman pitkiksi. sain siis pompuloita ja nipsuja. Mutta vielä, eikä suinkaan vähäisin osuus, on kuviopaperia. Mulla on tuota samaista paperia kokoa 12" x 12", mutta en ole ollut siihen kovin tyytyväinen, koska se on liukasta ja kiiltäväpintaista. Jotenkin se ei ole sopinut kaikkiin tarkoituksiin, mutta tämä on nyt sitten mattapintaista ja just sellaista kun halusin. Kiitos Piitu ja Cami.
Tekaisin tänään britatorttua ja kinkkupizzaa. Odottelen kahvittelijoita myös tänään ja pieni varoituksen sana taas, meillä on kuuma. Yritän tässä samalla miellyttää kaikkia, joten vain toinen reuna on koristeltu mantelilastuilla. Kyse ei ole allergiasta vaan Riiviö ei pidä mantelilastuista. Joskin tein myös kakun, minkä vien huomenna mukanani mökille. Käytän yleensä kostutukseen sitruunalimua, merkillä ei niin väliä. Tänään ei sitten meillä ollut sitruunalimua ja en uskonut Pepsi maxin sopivan vadelmakakkuun tai ainakaan ei mun vanhemmat olis siitä tykänneet. Siispä tein taas Riiviölle lemon-lime Kool Aid-juomaa pulloon valmiiksi ja kostutin kakun sillä. Mä laitan Kool Aidiin makeutusjauhetta sokerin sijaan ja aika paljon sitä täytyy laittaa. Ohjeessakin sanotaan 1 kuppi. Kakkupohja ja pullasuti värjäytyivät vihertäviksi, mutta ei haittaa. Kerron sunnuntaina miltä kakku maistui. Kuvia lisään kans myöhemmin tai ehkä en ;-D
Aamulla tein Riiviölle lahjalistan keittiön pöydälle, siinä luki: kirjeen postiin vienti, pyykin levitys ja tiskikoneen tyhjennys ja -täyttö. Kävin potkimassa neitiä ylös, että lista on pöydällä ja sain vastaukseksi, et ai mun pitää mennä shoppaamaan... Kaikkea ei tietty voi saada, mitä haluaa, joten meilläkin oli jäänyt tiskikone täysin huomiotta. Mutta Riiviöltä sain nämä tarrat ja ammuvan lehmän kortti on Lilyltä ja Riiviöltä yhteisesti ja Lilyn lahja on bambutaulu, joka tuo yleisesti onnea kotiin. Ei pidä u7nohtaman jo Mammalta ja Papalta saamaani kuivausrumpua ja velipojalta tulee uusi laukku. Mun tiine sammakko alkaa olla synnytysvaiheessa ja kohta siellä ei pysy mikään enää sisällä.
Tällaisen tunnustuksen antoi minulle Taija, kiitoksia.
Saanen kuitenkin pyytää, että ei enempää, etten vallan ylpisty. Mulla saattaisi olla sellainen paha tapa ;-D
Voisin laittaa tämän kymmenelle ihmiselle menemään, mutta jätän nyt vain yhteen, jotta muutkin saavat mahdollisuuden. Mun valinta on Marsu. Syy on se, että mä normaalisti teen vaan villasukkia ja töppösiä, niin Marsun ohjeella olen tehnyt kaulurin. Ja ennen kaikkea mä oikeasti osasin jopa itse lukea sitä ohjetta, kun Mamma kyllästyi vieressä lukemaan. Silti sanottakoon ettei musta tule neulojaa ikinä.
Tänään on se päivä, kun musta tulee keski-ikäinen. Siis vast'ikään olin täysi-ikäinen ja nyt jo keski-ikäinen, nopeaa vai mitä? Tämä keski-iän alku siis perustuu siihen, kun Hesarissa viime vuonna luki, että "keski-ikäinen mies kuoli..." ja juttu jatkui, että "34-vuotiaan miehen kuolemaan ei liity rikosta". Tästä siis päättelin saavuttavani heti kohta keski-iän. Postauksen kirjoitusaika on juuri minun syntymä aikani, kellon lyöntejä myöden, 34 vuoden takaa. Tervetuloa kakulle klo 17-19 nettitutut, ne jotka osoitteen tietävät ja kynnelle kykenevät. ;-D Kakku on jo tehty, mutta koristeita vailla. Taidamme näillä helteillä istahtaa ulos, kaikkiien naapureiden riemuksi kerrostalon pihalle, koska meillä sisällä on kuin sauna.
Edit. Tässä kuva kakusta, jota olen kohta lähdössä ulos viemään. Tämä on siis Valion Hyla raparperi-vaniljajuggesta tehty.
Ja blogini täyttää 1v 28.8., joka on Riiviön syntymäpäivä. Tämän kunniaksi järjestän arvonnan, osallistua voi vasta 28. päivän postaukseen kommenttinsa jättäneet. Malttia siis ;-D
Sain Anskulta tämän hienon maininnan, kiitoksia. Meninpä ihan sanattomaksi.
Moni on tämän jo saanut ja minusta aivan oikeille ihmislle se on jaettu. Esim. Maiju on edesauttanut minun askartelujani ja syypää, että yleensä aloin blogia pitämään. Kiitokset tai haukut siis sinne päin ;-D Finnstamperin Sari on kanssa maininnan ansainnut, muista puhumattakaan. Anskulla oli loistoluettelo blogissaan.
Haluan myös viedä asiaa eteenpäin ja mun mielestä tämän maininnan ansaitsee myös Tiina, joka on ainakin minua saattanut leimailun saloihin ja saanut pitämään niin vintagekuvista kuin atc-korttienkin teosta, kaikkia tempauksia unohtamatta ;-D
Mulla on tänään takana 18 vuotta samaa taloa; rakennus on sama, vaikka nimi on muuttunut vuosien varrella. Mä aloitin 31.07.1989 ja olinkin aikas nuori vielä silloin... olen ollut töissä yli puolet eliniästäni ;-D
Tuntuu aika hurjalta katsella noita vuosia taaksepäin, vaikka nopeastihan ne on menneet ja työstäni olen suurimman osan aikaa pitänyt. Tottakai väliin mahtuu huonoja kausia jne., mutta väittäisin hyviä olleen enemmän. Sanotaan, että on saamattomuutta olla samassa työpaikassa kauan, mutta ei se vaihtaen parane. Meillä töissä on lähes kaikki olleet kauan ja kyllä meidän yleinen vitsi on, että ei osata lähteä pois eikä pomot ole ymmärtäneet laittaa...
Olin mökillä tämän viikon lopun ja olihan siihen oikein syykin. Koko vuoden odotettu juhla alkoi taas tänään jolloin siis heinät on puitu ja voidaan pitää pieni tauko, kääntäen takki nurinpäin. Kylällä on varsin aktiivinen ydinjoukko, joka joka vuosi saa kasaan 7 illalle esiintyjät ja ennen kaikkea sen työporukan, joka myy niin kaljat, makkarat, vohvelit, karkit kuin hoitaa järjestyksenkin pidon. Paikalla on varsin hyviä esiintyjiä ja tuttuun tapaan sunnuntaina aloitti Kai Chydenius. Minäkin olin paikalla Riiviön kanssa mutta tänä vuonna sade yllätti meidät juuri, kun esitys alkoi ja meillä oli tavarat esillä. Kun lasten ohjelma oli ohi, niin pääsimme keräämään suojamuovit pois. Nyt olin sitten hintalappujenkin suihteen ollut hiukan ahkerampi... joskin muutaman harjoittelun nimien kirjoittamisestakin tein. Keskiviikkona mennään taas laittamaan oma koju pystyyn ja silloin myymässä on vaan Riiviö. Mä menen tiskin taakse lunastamaan paikkamaksun ja myyn vaihteeksi kaljaa sen illan, mutta kunhan nyt myyn vaan ;-D
Mä osallistuin kesäinen herkku -kilpailuun kakkuohjeella. Vielä en paljasta kakun sisältöä, mutta huonon kuvan reseptistä laitan jo heti. ;-D Mun piti tietenkin koristella resepti, kun pelkkä printti olis ollut niin tylsä. tuossa pergamentin päällä on siis ensin näkyvissä kakun raaka-aineet ja alle on taitettu teko-ohjeet.
Kun keväällä olimme leirikoulussa, niin mulle ja Riiviölle oli uusi kokemus tehdä tikkupullaa. Asiasta ollaan sitten Mamman kanssa käyty keskustelua aiheesta ja eilenhän meitä odotti sitten valmis taikina mökillä ja grillikin oli kuumana. Mä vaan laiskana en mihinkään tikkuihin niitä pullia laittanut, vaan nykäistiin halsteriin eikä näitä ole voideltu. ja kaikkia en sitten edes jaksanut halsteriin laittaa ja tungin uuniin, voitelematta jälleen. nämä on kuin sämpylöitä, mutta porukat niitä dippaskin hillopurkkiin.
Ollaan Riiviön kanssa oltu viime sunnuntaista tähän päivään asti
täysihoidossa Kartanokylpylä Kaisankodissa Espoossa. Meillä oli siellä
ohjattua ohjelmaa; pallo-, vesi- ja keppijumppaa, askartelua jne.
Oikein mukava loma viikko, kun ei tarvinnut itse laittaa ruokaa eikä siivota.
Sunnuntai meni hiukan totutellessa paikkaan ja muihin kanssa
lomalaisiin. Maanantaina kuntoilun lisäksi siellä järjestettiin
Tiffanytyökurssi, jota olen ajatellut joskus kokeilla ja nyt siihen oli
loistava tilaisuus.
Tässä hion lasia, jossa epäilivät mun kynsien lyhentyvän, mutta ei sentään.
Tässä minun ja Riiviön enkelit tinausta vailla
ja valmiit työt
Lisäksi kylpylän vieressä on Karmeliittaluostari, jossa on siis 4
kansainvälistä nunnaa ja 2 noviisia. He eivät kunnolla osaa suomea,
mutta hartaustilaisuuden pitivät suomeksi joka päivä klo 16.30.
Luostarissa en uskaltanut kuvata, vaikkei siellä sitä oltu erikseen kielletty. Tässä pihalla oleva patsas.
Matkaan mukaan olin myös ottanut helmiä, joten parit spiraalikaulakorut
syntyivät tällä reissulla. Meitä kävi moikkaamassa Maikki, Iitu, Tiina ja Piitu.
Sen verran täytyy sanoa, että tuo pallojumppa oli mulle uusi kokemus ja
mä tykästyin vallan. Soittelin jo aiemmin Mammalle, että käyppäs
hommaamassa meille sellainen nyt juhannukseksi. Siispä olemme menossa
mökille jumppaamaa, joten
oikein hyvää juhannusta kaikille!!
Kuuntelin radiosta pakinaa työleireistä, kuinka ne tas alkaa, kun
lapset viedään väkisin maalle loman alettua ja katsokaas kuinka meillä
;-D Maalle suunnattiin kanssa ja töitä tekemään. Pappa kaatoi puun liiterin tieltä ja meille jäi Riiviön kanssa siivous. Enää ei puutu kuin ne Sontivat metsot ulkohuussin seinältä, mutta ehkä mä ne vielä taiteilen...
Lupasin Riiviölle oman kakun kesäloman alkajaisiksi ja alkoihan se
meillä molemmilla nyt. Riiviön toive oli, että kermavaahto olis
musta-valkoista. En sitten saanut kermasta mustaa, joskin ehkä en niin
kovasti edes yrittänyt... Makuna on vadelma, meillä niin tuttuun
tyyliin. Tämän kakun on koristellut Riiviö ja mä vaan tein muuten.
Maikki, Iitu, Piitu ja Cami, luuletteko, että tämä oikeasti maistuu teille?
Tämä on halkaisijaltaan 28 cm ja korkeus on 8cm, siis sitä riittää just omalle porukalle kahdeksi päiväksi...
Riiviön luokka lähtee leirikouluun keskiviikkona ja paluu on perjantaina.
Eilen ja tänään olen hommannut viimeisiä tarvikkeita mukaan. Siis
aikamoinen homma, kun ensin laskettiin, että mitä kaikkea tarvitaan
mukaan ja sehän nyt se helpoin osuus oli. Eilen oltiin tukussa
opettajan ja erään toisen äidin kanssa ja kilo tolkulla sitä tavaraa
autoihin pakattiin. Eräs isä olisi tullut kesken työpäivän kantamaan,
mutta saimme kaiken mahtumaan meidän kahteen autoon. Siis kaikki ruokaa
ja muuta sellaista. Tänään hain vielä makkaraa ja leikkeleitä reilut 20
kg, juustoa muutama kilo ja keksit ja karkit otan tänään töistä ja
sitten huomiselle/keskiviikolle jää leivät.
Tässä olen käyttänyt kaikkia mahdollisia suhteita, jotka mulla on, joten voimme kiittää makkaroista ja leikkeleistä Veijo Votkinia, juustoista Valiota, leivistä Fazer Leipomoa, karkeista CloettaFazeria ja ennen kaikkea kekseistä LU Suomea. TaavaNainen
valmistaa paikalle myös synttärikakut, koska meillä on myös erään tytön
synttärit leirikoulun aikana. Kyseiset firmat eivät siis kaikki
lahjoittaneet meille tuotteitaan, mutta tukuhintakin auttoi asiaa.
Meidän luokka ei tehnyt mitään talkoohommia tämän leirioulun eteen,
vaan jokainen vanhempi kaivoi kuvettaan yhdessä sopimame summan verran.
Mä oisin tykännyt, että tehdään jotain yhdessä, koska mun periaate on
opettaa Riiviölle, ettei raha
kasva puussa. On kiva nauttia leirikoulustakin, kun on tehnyt töitä sen
eteen eikä vaan olettaa, että kaiken saa valmiina.
Tietty olisin odottanut vanhemmilta hiukan isompaa aktiivisuutta tämän
leirin järjestämisen suhteen, mutta ensi vuonna on sitten jonkun muun
vuoro ;-D Tämän jälkeen mä syljeskelen vaan kattoon.
mä tein tänään vaahtokarkeista massan ja heti väänsin siitä ruusuja. Oli huomattavasti helpompi käsitellä sitä näin tuoreeltaan kuin viimeksi päivän seisseenä. Laitoin tähän 250g valkoisia vaahtokarkkeja ja tomusokeria sen verran, että massa irtosi käsistä, ei mennyt koko 500g rasia sokeria. Kakun tein jämistä, niin pohjan kuin koristeetkin ja lopputulos on myös sen näköinen ;-D Väliin laitoin valkosuklaamoussea, mutta mausta en tiedä vielä mitään, mutta kaiketi tämä kelpaa Riiviölle ja sen kaverille, joka tuli yökylään. Maikki, voisitko tulla koemaistamaan??? Nuo valkoiset nuput ovat noiden oikeiden ruusujen ylijäämät, jotka leikkasin irti. Valkoinen raaste on suklaata ja kuorrutin tämän vaniljarahkalla, johon testasin punaista väriä.
Olen lainanut erään Pirjon aviomiestä, ihan vaan muutaman työkalun tai-välineen valmistuksessa. Edellisen kerran kiitos meni Pirjolle, joskin olin sen muotoillut aviomiehelle. Nyt tällä kertaa suuntaan lahjuksen jo suoraan vaimolle, koska palvelu on ollut ensiluokkaista. Ketäpä muuta voisin tästä kiittää!!? Lahjus on tässä, pussissa on Mamman ja Papan marjaviiniä. Tuossa kortissa käytin sitä uutta sabluunaani, mutta leikkelin vain joka toisen viillon. Enemmän mun makuun näin.
Olin äsken Paula Koivuniemen konsertissa, jonne sain myös Maijun houkuteltua mukaan. Emme varsinaisesti ole faneja, mutta onhan Paula yksi maamme suurista tähdistä ja konsertti oli mielestäni loistava. Merja Larivaara oli vierailijana ja hän sai kyllä mut nauramaan enkä ollut ainoa. Riiviö meni yhden kaverini kanssa leffaan, kun se ei halunnut tälle keikalle mukaan. Totes vaan mulle, et hei haloo, mutta kuitenkin olis nimmaria kaivannut ;-D Mä en yleensä käy ulkona, mitä nyt kerran vuoteen firman pikkujouluissa enkä myöskään meikkaa, mutta tänään sitten täytin tämän lupaukseni Tiinalle ja Maijulle, vaikkei sitä Tiina nyt nähnytkään. Sain kyllä siitäkin palautetta Riiviöltä, että voisin meikata useammin, niin näyttäisin nuoremmalta. Väittäisin kuitenkin ettei edes meikki auta siihen, että näyttäisin yhtä hyvältä 60-vuotiaana kuin Paula.
Tämän ruusun sain tänään töistä Naistenpäivän kunniaksi. Kolmen kopla (tehtaan- toimitus- ja myyntijohtajat) jakoi tänään kaikille naisille ruusut ja halaukset. Muuten hyvä, mutta myyntijohtaja oli mulle aivan vieras kasvo ja yleensä kyllä esitellään ennen kuin käydään tosi toimiin, mutta kyllä nyt tänä aamuna klo 5.30 jäi esittelyt väliin ennen halausta ;-D
Sain eilen ystävänpäiväkortin, joka sain hymyilemään. Ensiksikin osoitteeni oli kirjoitettu kuoreen Lehmän mahan kohdalle ja kuoresta paljastui Mutta ei tässä vielä kaikki... kortin sisusta ilahdutti eritoten Riiviötä ;-D
Vein tytöille töihin kukkaset ystävänpäivän muistoksi. Ei me varsinaisesti olla mitenkään läheisiä, mutta oli kiva nähdä ne 4 iloista, yllättynyttä ilmettä ja vain yksi perusyrmeä. Näistä kyllä jäi kimalteet kiireen takia pois, enkä löytänyt tavallisia hileitä sitten lainkaan.
Vaikka luulin ainoaksi joululahjakseni jäävän tuon uuden keittiön, niin kyllä mua oli sitten muistettu jollain aikas kivalla... niiden perinteisten nahkahanskojen yms kera Tuota suklaalehmää tuskin maltan ihan heti syödä, on se niin hieno. Kiitos Maikki!!
ystävävääni Virvaa, joka valmistuu lähihoitajaksi. Itse nostan hattua, että jaksaa opiskella aikuisena vielä uuden ammatin itselleen, vaikka siinä sivussa on hoidettava perhe (2 lasta ja mies, joka on aina töissä) ja omakotitalon askareet. Siksipä olemme Riiviön kanssa menossa juhlimaan Turenkiin tänään. Olen Virvalle yhden auki, joten menemme jo etukäteen laittamaan pöytää kuntoon. Omana lisänä vien Britakakun, meitä keliaakikkoja on paikalla muitakin. Mutta tässä kakku. Ensin ajattelin, että tekisin tästä kakusta jouluisen eli olisin tehnyt väliin luumurahkan, mutta sen takia olisi pitänyt mennä kauppaan, joten se nyt sitten jäi ja kun Riiviö ei välitä luumusta, niin ehkäpä joku muukaan ei... Lahjus ja kortti Samalla käynnillä menee perheen toisen tytön huomiset syntymäpäivät, hänelle annoin yhden spiraaliketjun. Tässä juhlakalun kukkapöytä ja lahjoista omaperäisin taisi olla Ruotsin armeijan ensiapulaukku, että lähiapulainen meillä nyt sitten on aina valmiina. Kakustani vielä sen verran, että vaikka meitä keliaakikkoja paikalla virallisesti oli kaksi, niin muitakin alkoi ilmaantua sitten vaikka kuinka monta ja kakku loppui kesken. Onneksi kaukaa viisaana olin tulostanut ohjeen mukaan ja jaoin sitä sitten kaikille. Elättelen toivetta, että ensi kerralla mun ei tarvitse leipoa. Hassu juttu muuten taas, se itselleni tekemä kullan värinen spiraaliketju jäi matkalle. Aloitan tekemään uutta ja siitä en nyt sitten luovu ennen joulua. Sen jälkeen voi tulla kyselemään.
Siis olen lukenut muiden blogeja, että kuinka kaikki ahertavat ja miettivät joulupöydän antimia. Mulla ei ole moista tressia, kun en laita joulua lainkaan. Tänä vuonna poikkeus oli karjalanpaisti ja rosolli, jotka siis syötiin jo viime viikonloppuna Nikyn kanssa. Olen yhden joulun laittanut Riiviön aikana kotiin ja mamma ei tullut. Pappa ja Eno kävivät kyllä aattona, mutta hekin ajoivat yöksi Lahteen. Silloin päätin, että niin kauan kuin mammassa henki pihisee, niin saa sen joulunsa valmiiksi laittaa ja me mennään valmiiseen pöytään. Toki osallistun mahdollisuuksieni mukaan valmisteluihin, kuten tänäkin vuonna jo perjantaista alkaen. Mulla on yleensä uunin vahtiminen ja rosollin teko, koska mamma käy maalla mummoa katsomassa. Riiviön vastuullinen tehtävä on koristella kuusi aattoaamuna. Meidän joulupöytään siis kuuluu gluteenittomana kaikki kinkku, karjalanpaisti, keitetyt perunat, lanttu-, porkkan- maksa- ja makaroonilaatikko (makaroonit jätän väliin), rosolli, sienisalaatti, vihersalaatti, graavilohi, joululeipä, kotikalja (tosin ei keliaakikkona minulle, nyyh!) ja jälkiruoaksi sekametelisoppaa kermavaahdolla. Ja toki meillä on Vironperän maustekakkua ja joulutorttuja kokoajan, luumulla ja vadelmalla. Ja joulun pyhien aikaan aamut alkaa riisipuurolla ja karjalanpiirakoilla kinkulla. Maksalaatiko ja vadelmatortut on tulleet mukaan Riviön myötä, hän ei pidä luumuhillosta ja maksalaatikkoa meillä syödään noin kerran kuussa muutenkin, mutta rusinaton sekin. Rosollin kanssa ei ole kastiketta eikä sienisallaattikaan ole kuin sieniä, sipulia ja persiljaa. Nälkähän tässä tulee, mutta mulla onkin perunat kiehumassa ;-D Mutta nyt takaisin kaulakorun kimppuun. Huomenna olis juhlat, jonne haluaisin uuden korun kaulaan ja Riiviölle kans...
Kaverini Kirsi sai toisen tytön perjantaina ja tänään hän jo pääsi kotiin, joten käytiin äkkiseltään katsomassa uutta tulokasta. Tässä 52 cm ja 4,5 kg mummon sylissä ja tässä isosiskon Aadan kommentit Aadalla on virallinen syntymäpäivä tiistaina (4v) ja mä lupasin viedä hänet Toys "R" us-lelukauppaan shoppailemaan, eikä me oteta pikkusiskoa mukaan. Jospa se vähän piristäisi...
Käytiin tänään Orimattilan Kehräämöllä joulumyyjäisissä. Taide Sarkussa viihdyin kaikkein pisimpään ihaillen hänen lasitöitään. Olen itse miettinyt lasityön tilaamista, mutta en varsinaista aihetta vielä tiedä. Tässä kuitenkin Sarkun tekemä kaulariipus, johon Tyyli-Lyyli ihastui. Sitten kävin myös ihailemassa Maria Drockilan kynttilöitä, mutta siellä tuli ahtaanpaikan kammo ja tilat ei todellakaan ole mitkään pienet. Väkeä oli vaan ihan tuhottomasti. Ja aivan ihana paikka siellä on SE-Creation, kultasepän paja, jossa voisin ihailla koruja vaikka kuinka kauan. Laiskuus iski myös ja kävimme sitten syömässä Set Cafe:ssa, jossa oli mun mielestä hyvää ruokaa, isot annokset ja suht. edullinen hinta. Mökilläkin ehdittiin käydä kääntymässä, mutta vaan vaihtaaksemme Mamman kanssa ostoksia.
Vein tänään Hellapoliisille 8 kpl 100g:n cappucino leivontasuklaita ja vakaasti uskon parin viikon sisään meidän saavan nauttia kivoista kokeiluista näin virtuaalikahvien merkeissä. Haasteeksi tämän idean hänelle myin ja minä toimin "sponsorina".
Menin sitten lupaamaan, että ekan tuhannen kohdalla suoritetaan arvonta. Ehkä en ajatellut loppuun saakka, että se näin reilussa viikossa tulee täyteen... Vielä en tarkkaan tiedä, että mitä arvon, mutta jotain askarteluun tai helmeilyyn liittyvää... Ilmoittautumisen arvontaan voi aloittaa ja huomenna, kun heräilen iltapäivällä, niin asetan takarajan. Jospa vaikka tuhat ei vielä silloin ole täysi... Muistakaa merkitä ainakin e-mail ja Riiviö toimii onnettarena.
Huomenta sitten... Tämän maanantain klo 20 asti voi ilmoittautua, niin voin arvonnan suorittaa samalla ennen kuin lähden töihin. On kiva "nähdä" ketä kaikkia täällä liikkuu...
Meillä vietetään vain Papan päivää ja niin tänäkin aamuna startattiin Riiviön kanssa klo 7.25 Lahteen kortti ja kakku mukana.Kortti näyttää tältä meidän Pappa kun on kova formulakisojen seuraaja. Kakku ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu... täytin sen kotona valmiiksi ja otin mukaan koristelutarpeet, jotka nyt ei kovin kummoiset olleet, mutta pursottimen jätin kotiin. Mammallapa ei ollutkaan kuin piparien tekoon tarkoitettu pursotin, jota en suostunut käyttämään, joten tämä luomus on pakastepussin avulla pursoteltu ja parantamisen varaa olis riittänyt. Nyt ollaan kuitenkin jo kotiuduttukin ja mä painelen pehkuihin, yövuoro alkaa.
Aamusella lähdettiin messuille ja käytiin katsomassa kynsikisat, joskin aika loppui vähän kesken. Nälkä yllätti, ruokakauppaan pitää ehtiä ja vielä laivaltakin noutaa pari pois kuleksimasta. Saimme kutsuliput messuille Competition & Sales CS Oy:ltä ja tietenkin heidän osastollaan (isolla lukee Creative) vietettiin tovi; Riiviölle tehtiin pika manikyyri Yritän näin saada häntä lopettamaan kynsien pureskelun, että kuinka kauniit kädet ja kynnet voivat olla, kun ei syö niitä. Kynsikisoja olisi voinut seurata pidempäänkin, ihan mielettömän hyvinnäköisiä kynsiä saivat aikaan. Kynsien koristelu enemmän mua kiinnostaa kuin nuo rakennekynnet tms. Huomenna on vielä messuille mahdollisuus mennä, että suosittelen.
Tämä Korson Monitoimikeskus Lumo oli mulle uusi paikka, mutta ihan kiitettävät tilat siellä oli ja Lions Clud Komeettojen naiset oli tehneet hienoa työtä. Ainoana puutteena koin, että tuhkakuppia (tai ämpäriä) ei ollut pääoven edessä. Oven edusta jäi aika siivottomaan kuntoon... :-( Yölinnuilla oli paljolti sumua lavalla, mutta ei se ole syy kuvan huonoon laatuun. Pojat soittivat kuitenkin rennosti omaan tyyliinsä ja minäkin hitaana hämäläisenä lämpesin.
Tänään on heidän konserttinsa Korson Lumossa ja sinne minäkin suuntaan tänään iltapäivällä. Täytyy tunnustaa etten ole aiemmin niitä livenä nähnytkään, mutta musiikista tykkään kyllä. Olen käynyt lavatanssikursseilla reilun vuoden ja tanssia tykkään, mutta varsinaisesti lavoille en lähde. Lavoilla pitäisi käydä joka ikinen kerta, että pääsisi mukaan joukkoon tai sitten vaan olisi äärettömän hyvännäköinen, niin sekin auttaisi. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei kohdistu muhun ja kun en omaa sitä vakiparia, niin pysyttäydyn pois lavoilta. Tanssikurssilla on kyllä kiva meininki ja hyvä porukka, eikä ole hinnalla pilattu. Paikalla ei tarvita omaa paria, joskin miehistä on aina hiukan pulaa, että rohkeasti vaan mukaan.
Duunikaverini Lasse on täyttänyt 60v ja hänen kahvituksensa on huomenna. Tietenkään lahjoja ei saa ostaa, mutta mähän en kehtaa tyhjin käsin paikalle mennä. Mutta keksippä ihmiselle jotain, jolla on jo kaikkea ja jonka olen tavannut ensi kertaa 3 kk sitten, kun vaihdoin osastoa (samalla tontilla siis ollaan edelleen). Siis yleensähän mä olen kallistunut miesten lahjan kohdalla pulloon, niin helppo ja yksinkertainen, mutta Lasse ei ota lainkaan. Lasse viljelee maata ja metsästää, on siis todellinen ulkoilmaihminen, jolla on loistava huumorintaju. Päädyin lahjan kanssa tähän... pilkettä silmäkulmassa. Myönnän toistavani itseäni kortin kanssa, mutta jotta jalat pysyy ulkoillessa lämpiminä tai kylminä, ostin nämä trekking-sukat ja teleskooppi makkaratikku sukan varteen, joskin siihen kuuluu oma säilytyspussi, jonka saa vyölle.
Tänään Riiviön luokalla oli Halloween-naamiaiset ja meidän noita on tässä... Tällä asulla ei päässyt palkintojen jakoon kiinni, mutta arvostankin enemmän tätä tietokilpailussa pärjäämistä, jossa palkinto tuli kotiin.
Työkaverini synttärit on huomenna ja hän on auttamaton Uuno Turhapuro-fani. Ihan pakko oli lahjusta laittaa, jonka jo tänään vien töihin, jotta parit muutkin osallistuvat tähän samaan. Joko arvaatte, mitä Uunoon liittyvää ihan ensimmäiseksi tuli mieleen? Tämä nyt toistaiseksi on käyttämättömänä puhdas ja ehjä ;-D
Olen juuri saapunut Sadonkorjuujuhlasta, joka siis oli duunipaikan vuosijuhla. Juhliin oli tarkoitus pukeutua teeman mukaan ja 3 parasta asua palkittiin. Olin yksi palkinnon saajista ja varsin tyytyväinen pukuuni... Mamma on siis ommellut puvun ja minä sitten tein ristin helmillä ja koristelin korin. Korista löytyi "luostarimme" kuivattuja omenalastuja, leipää ja luostariviiniä ;-D Tässä minä valmiina lähtöön ja kori erikseen
Olimme tänään Saran 9v-synttäreillä ja Pirkko oli keksinyt loistavan idean koristella tyttöjen kynnet. Eli meidät oli kutsuttu Pirkon työpaikalle... Creative Nail Design, Rekolaan. Tässä Saran kynnet ja huomatkaa rannekoru, joka kuului siis korusettiin, jonka tein lahjaksi ;-) Tässä Riiviön kynnet ja myös orjankoru, jonka olen tehnyt Vera-Aleksan ohjetta mukaillen. Ja mun nakkisormet, joiden koristelun uskon sopivan ensi lauantain naamiaispukuun...
Niin, kävihän se Elegan mies myös siinä aamusella, mutta meinas unohtua koko juttu, kun ihan turha käynti oli. Tai siis jätti hän käyntikorttinsa, mutta mitään malleja en nähnyt eikä mitään hintoja kerrottu eikä oikein edes suunniteltu mitään. Hän siis on tulossa niiden osalta vasta viikon päästä käymään. Mutta hienoa, että löysi perille.
Aamulla päätin lähteä kiertämään parit keittiöremonttipaikat. Nettokeittiöstä sain heti palautetta, että emme voi auttaa sinua, ota yhteyttä Elegaan. En vielä tästä lannistunut, mutta ajelin sitten Keittiö.net-kauppaan ja siellä kundi naputteli tyytyväisenä konetta eikä edes vastannut kysymyksiini. Kiitoksena tästäkin palvelualttiudesta, päätin viedä rahani muualle. Siis olo oli kuin autokaupassa. Mutta tulin kotiin ja soitin sitten tähän Elegaan ja ajattelin, että jospa 18.10. hän voisi tulla käymään meillä ja keskusteltaisiin ja vähän katseltaisiin. Pappa on silloin meillä kans, kun Riiviön syysloma alkaa ja he menevät viettämään laatuaikaa mökille. Ikäväkseni en itse saanut syyslomaa työkiireiden takia. Mutta siis päätin haluta isäni paikalle, koska sain jo niin tylyä vastaanottoa aamusella. No, tämäpä tapaus oli niin innokas, että tunkee meille jo huomenissa eikä ollut kuulevinaankaan seuraavan viikon keskiviikosta. No, mä olin toisaalta vaan tyytyväinen, että nyt mutkin otetaan todesta ja tulkoon sitten vaan. Huomenna hän voi laskea rauhassa hintoja ja ottaa mittoja, mutta mitään paperia en allekirjoita ennen kuin Pappakin on paikalla ollut ja mielipiteensä esittänyt, koska uskon vakaasti siihen, että kaksi ihmistä kiinnittää eri asioihin huomiota ja niistä pitää tehdä yhteenveto. Saas nähdä, että loppuuko tämä yli-innostus sitten siihen. Tosin väittäisin, että olis kuunnellut sekin mun asian loppuun saakka eikä alkanut töhöttää, varsinkin, kun remontti tehdään vasta 18.12.
Olimme tänään karkkijuoksussa Sotungissa. Siellä oli lapsien sarja, siis tytöt ja pojat erikseen ja myös naisten- ja miestensarja. Meidän Riiviö osallistui juoksuun ja pituushyppyyn, mutta normaaliin tapaan sijoittui 8 parhaan joukkoon :D Pääasia meillä kuitenkin on se osallistuminen eikä oteta tätä kisaa niin vakavasti kuin osa porukasta tuntui ottavan. Kaikki osallistujat saavat karkkia, mutta kyllä ne 3 parasta palkitaan myös mitalein. Mä toimin paikalla naisten ja miesten 5-ottelun kirjurina. Ensi vuosi voidaan vielä osallistua lasten sarjaan ja sitten Riiviö on liian vanha. Mä olen toimitsijana, kiitokseksi Maikille, joka leikkelee 3d-kuvia mulle valmiiksi.
Tänään on tyttäreni syntymäpäivä ja päätin nyt aloittaa blogin pidon, vihdoin minäkin. Viikonloppu oli aika rankka. Ensin perjantaipäivä meni kakkujen tekoon. Tein kaikkiaan 6 kakkua: 2 lohikakkua, 2 kinkkukakkua ja 2 vadelmakakkua. Unohdin tietysti kuvata ne vadelmakakut, kun olin jo toinen jalka ovesta ulkona menossa, kun ne sain valmiiksi. Siis kakut eivät tulleet omaan käyttöön, joskin koristelu olisi voinut onnistua paremmin.
Kinkkukakku Lohikakku
Lauantai vietettiin mökillä, niin tyttäreni synttäreitä viettäen kuin vanhempieni 40-vuotis hääpäivää. Joskin oltiin ihan omalla porukalla. Tässä tyttäreni puhaltaa kynttilät, tosin minähän unohdin ottaa kakkukynttilät mukaan, joten tähän hätään käytettiin tuikkuja, eikä edes tarpeeksi. Ja kakkukin oli tehty tilauksen ylijäämistä ;) Eilen oli kaverisynttäreiden vuoro. Vein tytöt Tikkurilaan kiinalaiseen ravintolaan nimeltä Oriental House. Osalle tämä oli ensimmäinen kerta kiinalaisessa ja kokemus oli hyvä. Ja ehdin vielä väsätä kutsukortit kaverini miehen synttäreille, joskin niistä ole ottanut kuvaa. Ja käväisin vaihtamassa kuulumisia myös Maijun luona, meillä kun innostus on hyvin samanlaista... kortteja, koruja ja ponchoja... Ja nyt töihin.
Tässä nappi mun blogiin, jos haluat sen omaasi liittää.
Klikkaat bannerikuvaa ja kopioit kuvan hiiren oikealla näppäimellä, luot laatikon ja liität kuvan hiiren oikealla näppäimellä laatikkoon. Klikkaat kerran bannerikuvaa niin että kuvan ympärille tulee valkoiset laatikot. Sen jälkeen valitset linkitys (maapallon kuva ylhäällä) lisäät osoitteeni: http://taava.vuodatus.net script-kehotteeseen kokonaisuudessaan ja klikkaat ok. Sitten vain tallennat laatikon. Koodirivin löydät kategoriasta ulkoasut.
