On jännä, että miten ihminen tekeekin itselleen kiireen, ettei ehdi pitää kaikkii ihmisiin yhteyttä tai sitten se kiire on vaan puolustus, kun ei ole saanut mitään aikaan.

Niin tai näin... en ole ollut yhteydessä kummivasikkaani tai perheeseen, joka siitä pitää huolta... On siis hyvä, ettei kukaan oikeasti ole halunnut minua lapsensa kummiksi, koska olisin siinä asiassa tosi surkea.

Tässä kummivasikkani Alku

Sain mä muutakin postia torstaina... kuvan Alku-kummivasikastani

Kehykset on taiteillut Rouva Lypsy, joka muutenkin huolehtii kummivasikastani.

Tässä parempi kuva mun uudesta kummivasikastani eli Alku, olkaa hyvät

Tosin Riiviökin sai oman kummivasikkansa. "Meidän" vasikat ovat samaa rotua.

Sain tänään uuden kummivasikan, kun ensimmäinen Yvonne otti ja kuoli.
Uusi on myös tämän kummivasikkani emän nimi, joten kummivasikasta tuli Alku. Minusta ne rimmaa toisiinsa loistavasti, niin emä kuin vasikkakin. Vasikan korvanumero on 472 ja isä on D Banker, tanskalainen valiosonni.

Alku siis asustaa Rouvan Lypsyn hellässä hoivassa.

Muistatteko, kun mä pääsin kummiksi? Kun en kirkkoon kuulu, niin en ihmislapsien kummiksi kelpaa (lue; tahdo), mutta harvapa sitä onkaan kummivasikkaa itselleen saanut.
Ikävä kyllä ei kummivasikkani pitkää elämää ehtinyt elää vaan se on tänään hävinnyt lantakoneelle ja kuollut. Harmi vaan, etten koskaan ehtinyt livenä nähdä.

Aika usein kuulee sanottavan, että aika kuluu nopeasti ja varsinkin lapsista sen huomaa. Toden totta, mä huomasin sen tässä kohtaa...
mun kummivasikka Yvonne on kasvanut valtavasti.

Yvonne on muuttanut sunnuntaina isojen joukkoon enkä mä ollut tietoinen lainkaan. Niin ne lapset kasvaa, kummivasikatkin. Kurkatkaas täältä.

Nyt on kummitätiä muistettu enemmän kuin tarpeeksi...

Tässä kummivasikkani Yvonne 13.05.07 ja korvanro 402.
Syntymämitat jäi ottamatta ;-D

Noin kahden kuukauden päästä ei Yvonne enää ole vasikka, vaan hänestä tulee hieho ja vuoden päästä heinäkuussa menee sitten neitsyys. Ajatelkaapas omalle kohdallenne, että olisko kivaa tietää jo näinkin ajoissa... mahtaisiko rimakauhu olla melkoinen ;-D

Tämän kuvan laitan makuuhuoneen seinälle, on jo paikka valmiiksi katsottuna. Kiitos Rouva Lypsy!

Enpäs olekkaan aikoihin kirjoittanut mitään kummivasikastani. Oikeastaan parhaiten juttua löydätte Rouva Lypsyn blogista, jossa Yvonne poseeraa muiden kanssa.

On ollut aiemmin puhetta kuinka mä en erota hiehoa lehmästä. Ok, olen mä jo jonkin verran urbanisoitunut, mutta ehkä se osin johtuu myös tästä että mun lehmistä maitokin tulee eri paikasta kuin muiden... ;-D

Vielä laitan kuvan, kuinka mökkinaapurimme, järven toiselta puolen, ammut sitten ovat ihania. Ninsku varmaan korjaa nämä hiehoiksi, mutta ei se mitään.



Näitä kaveruksia mä ihailin auton ikkunasta, että ihan pysähdyin kohdalle kuvaa ottamaan ja kivastihan ne mulle poseerasivat.
Hiukka on siis kummivasikkaa ikävä ;-D

Kummivasikkani on saanut korvamerkinnät...
Hiukan tietty olis koristelemisen varaa, mutta eikös ne "harkkarit" ole aina hiukan tylsät?

Siis joo, tän pitäs olla enemmän painottunut askarteluun ja kaikkeen muuhun vastaavaan, mutta siis katsokaas nyt kuinka suloinen kummivasikka on päiväunilla.

Töissä ylpeänä esittelin kuvia Yvonnesta, mutta mulle vaan hiukan pyöriteltiin päätä. Ehkä ne jo valkotakkiset seuraavaksi tilaa.
On mulla uusi spiraali kaulakorukin tekeillä, mutta se ei ole ihan vielä valmis ;-D

Kummivasikkani jo eilen vetäs heti pari litraa maitoa ja tänään juo jo ihan itse.
On se nopea oppimaan,

kyllä suomalainen lehmä on viisas ;-D

Mä en kuulu kirkkoon enkä siis ole kummiksi päässyt tässä vuosien varrella, mutta nyt se sitten onnistui. Näin äitienpäivän kunniaksi syntyi Ayrshire -vasikka, jonka emä on Dali ja isä Maitoahon Ufo. Mä sain keksiä vasikalle nimen, joka ei ihan helppo homma ollutkaan tänä vuonna, kun nimi piti alkaa joko Y, Ä tai Ö-kirjaimella.  Korvanumeron Yvonne-vasikka sai myöskin, joka on 402.
Ensin mietin nimeksi Öljyväriä, ihan tuon Dalin takia, mutta se olisi ollut liian samanlainen kuin jo aiemmin syntynyt vasikka, joten päädyin tuohon Yvonneen.
Tässä vielä märkänä ja kännykällä otettu kuva.

Näin lehmäfanina onkin varmasti parempi, että kummivasikan sain enkä kummilasta ;-D
Saatte varmasti kuulla tästä jatkossakin.